_Pirtti kalustoineen. Kaksi ovea, joista toinen, kamarin ovi,
laudoituksella peitetty_.
KATRI _talouspuuhissa_.
ANNI _vasu käsivarrella tulee pirttiin_. Päivää, Katri. Onko isäsi
kotona?
KATRI. Meni käymään Tanelin mökillä. Olisi pitänyt jo tulla, mutta on
kai jäänyt taas uskonasioista kinastelemaan.
ANNI. Olisin kysynyt jauhoja.
KATRI. Mutta tällä kertaa tuskin on puuroksikaan.
ANNI. Tarvitsisinkin enemmältä. Aion leipäkauppaa tukkilaisille.
KATRI. Niitä alkaa jo tulla.
ANNI. Melkein joka talosta kuuluu laulua ja soittoa. Eikö ole teille
yrittänyt?
KATRI. Kävi äsken muuan, mutta kun kuuli, että tämä on Pietola, niin
lähti hyvästiä sanomatta. (_Nauraa_) Äsken Tolari kertoi, että viime
kesänä oli ollut täällä tukkijoella muuan poika sieltä, jonne Heilala
muutti. Sitä oli Heilala lähtiessä neuvonut, että jos satut sellaiseen
taloon, jossa miehen nenä rupeaa tuhahtelemaan, kun kuulee, että olet
tukkilainen, niin lähde heti lipettiin. Poika ei ollut koko kesänä
uskaltanut mennä mihinkään taloon ensin lapsilta tai piioilta
tiedustelematta, onko talossa mies, jonka nenä tuhahtelee.
ANNI. Jos minä olisin sinun sijallasi, Katri, niin minä antaisin isän
nenän tuhista, minkä tuhisisi, ja valitsisin isännäksi jonkun reippaan
pojan tukkilaisista.
KATRI. Valitse sinä itsellesi!
ANNI. Köyhällä tytöllä, jolla lisäksi on elätettävänä kivulloinen äiti,
ei ole mies niin otettavissa. Mutta suuren, rikkaan talon ainoalla
tyttärellä on varaa valita.
KATRI. Silloinpa ei ole pienen rahan tarve.
ANNI. Katri, Katri, ylpeys käy lankeemuksen edellä.
PIETOLA (_tulee pirttiin päällystakki yllä_). Se oli sotaa! Ja
lähtiessäni tunsin, että jotakin roiskahti selkääni. (_Kääntyy_) Mitä
siellä on?