Saksanmaa, viimeinen Europan maista, joihin kulkumme suuntaamme näissä
maantieteellisissä kuvauksissa, on monessa suhteessa lähin naapurimme.
Se on meidän kannaltamme katsoen Länsi-Europan portti.
Yksi ainoa sisämeren selkä erottaa siitä maamme, eikä tämäkään ole sen
suurempi, kuin että vähäisemmätkin alukset ovat voineet kautta aikain
sen poikki purjehtia ja ylläpitää liikettä Saksanmaan satamiin.
Suomen kauppa on jo vanhoista ajoista käynyt Saksaan juuri tätä tietä,
nämä yhteydet ovat vanhat ja tutut. Läntiset ja itäiset naapurimme
tosin ovat lähempänä ja ne ovat aina suuremmassa määrässä vaikuttaneet
valtiollisiin kohtaloihimme, ensinnä Ruotsi ja sitten Venäjä. Mutta
kansamme itsemääräinen kauppaliike on mieluimmin pyrkinyt Saksaan.
Sinne olemme tottuneet myymään suuren osan tuotteistamme, mutta vielä
enemmän sieltä ostamaan. Itämeren eteläisistä satamista olemme
tottuneet saamaan etenkin kultuuritarpeemme. Samaa tietä on kultuuri
itsekin suureksi osaksi maahamme tullut. Viittaamme vain niihin
aikoihin, jolloin suomalaisten opinetsijäin -- keskiajan lopulla ja
uuden ajan alussa -- oli tapana täydentää opintonsa Saksanmaan
yliopistoissa. Kaikki tiedämme, että sama on vielä tänä päivänä asian
laita, vieläpä monin verroin suuremmassa määrässä. Saksanmaan
kirjallisuus on ammoisista ajoista vaikuttanut hedelmöitsevästi
Pohjoismaiden, myös Suomen kirjallisuuteen, Saksan runoilijat ovat
ulkomaalaisista meillä enimmin luetut, saksan kieli maassamme
yleisimmin tunnettu vieras kieli, Saksan tiede tärkein ulkomaalainen
lähde, josta tieteellinen elämämme ammentaa. Kultuurimme on, sanalla
sanoen, samoin kuin muittenkin Pohjoismaitten kultuuri, verso
Saksanmaan viljelyspuusta.
Samoin kuin Saksanmaa on kultuurin puolesta meillä edustanut
Länsimaita, samoin Saksanmaan luonto meille lähinnä edustaa niitä
lauhkeampia, kaikenlaiselle kasvullisuudelle edullisempia ilmanaloja,
jotka ovat maanosamme uudenaikaisen kehityksen varsinainen pohja ja
perustus. Viljelyskasvit, jotka meidän maassamme menestyvät ainoastaan
lämpöisimmissä kohdissa, eivätkä kaikki niissäkään, puut, joita
huolella ja suurilla kustannuksilla viljelemme kaupunkiemme puutarhain
kaunistuksina, ne ovat Saksassa jo niin sanoaksemme luonnon varsinaiset
"työneuvot". Mutta toiselta puolen tapaamme Saksassa sentään paljon
samojakin viljelyskasveja ja puita, kuin omassa maassamme, ja tämä
vaikuttaa, että siellä tunnemme itsemme puoleksi tuttavallisessa,
vaikka omaa maatamme satoisemmassa luonnossa. Tutustuminen Saksanmaan
luontoon, vertaus Saksanmaan ja Suomen luonnontuotteiden välillä on
niin ollen omiaan suuressa määrässä valaisemaan oman maamme
edellytyksiä Europan kansain kultuuripiirissä.
Ja vielä Saksa on lähin maa, jossa voimme tutustua oman maamme ja muun
maailman sisällisen rakenteen erilaisuuksiin. Suomi on alkuaikain
suuresta historiasta saanut pitää vain muutaman lehden, noin
sanoaksemme. Voimme omassa maassamme tutustua ainoastaan niihin
maanpinnan muotoihin, jotka suuri jääkausi on jälkeensä jättänyt. Mutta
Saksassa sitä vastoin voimme lukea niitäkin lehtiä, jotka meillä
kaikkein vanhimpain ja nuorimpain aikain väliltä puuttuvat. Meidän
maassamme jääkauden levittämä sora lepää ikivanhain gneissien,
granittien ja kiteytyneiden liuskeitten päällä, mutta Saksanmaalla
tapaamme myös ne lukuisat, äärettömän pitkäin aikain kuluessa
päällekkäin latoutuneet ja kallioksi kovettuneet maakerrokset, jotka
meidän maassamme puuttuvat alkuvuoren ja jääkauden muodostuksien
väliltä. Voimme siellä vielä helpommin ilmeisemmistä muodostuksista
tutkia maankuoren ihmeteltävää sisällistä rakennetta ja niitä valtavia
luonnonvoimia, jotka ovat eri paikoissa eri tavalla, missä kohottaneet
maan korkeiksi vuoriksi, missä saaneet sen painumaan haudoiksi ja
laaksoiksi. Muutamat osat Saksasta ovatkin näiden geologisien
tutkimuksien "klassillinen pohja."
Mielenkiintoamme Saksanmaahan vielä lisäävät historialliset muistomme.
Kolmenkymmenen vuoden sotaa seuraavina aikoina hallitsimme yhdessä
Ruotsin kanssa melkoisia osia tästä alueesta. Monet kerrat ovat
suomalaiset Ruotsin armeijoissa samoilleet näitä maita ristiin rastiin,
taistellen suurien siveellisten asiain puolesta, mutta myös palvellen
itsekkäitäkin valtiollisia tarkotuksia. Vielä tänä päivänä saksalainen
äiti joskus pelottelee uppiniskaista lastaan suomalaisten pelätyllä
nimellä.
Suomalainen matkailija tuntee omituisia vaikutuksia, kun hän, nykyisen
Saksan valtava kehitys ja voima silmäinsä edessä, ajattelee kahden
pienen pohjoismaisen kansan entisiä uhkarohkeita seikkailuita.
Hänen rintansa paisuu, kun hän kautta Saksanmaan, aina Bodenjärven
rannoilla saakka, tuon tuostakin kohtaa paikkoja, joissa esi-isät ovat
vertaan vuodattaneet enimmäkseen voitokkaissa taisteluissa. Mutta
istuessaan moisen taistelutantereen läheisyydessä iltaansa jossain
eteläsaksalaisessa ravintolassa, jossa kylän parhaat miehet
ystävällisesti kutsuvat vieraan pöytäänsä istumaan, ei häntä juuri
haluta seuralle muistutella näitä entisiä urhotöitä, siksi musertavaksi
hän huomaa Saksanmaan ja oman maansa nykyisten voimasuhteiden
erotuksen. Mutta hänen mielenkiintoaan maata kohtaan nuo muistot
epäilemättä kaikessa hiljaisuudessa lisäävät.
Kolmenkertaiset ovat niin ollen syyt, jotka kehottavat meitä
Saksanmaahan tutustumaan. Kohtaamme siellä luonnon, joka on ensimäinen
askel lämpöisempiä ilmanaloja kohti. Verestämme siellä mainehikkaita
muistoja, käyden esi-isäin entisillä opinpaikoilla ja sotikedoilla. Ja
kolmanneksi, näemme siellä uudenaikaisen viljelyksen, teollisuuden ja
niitten luomat elämänehdot suurenmoisessa riennossaan, tutustumme
kansaan, joka valtavain, vuosituhannen kestäneiden kamppailuitten
jälkeen on sisällisen itsenäisyyden ja kansallisen eheyden löytänyt ja
tällä pohjalla antautunut rauhan työhön, toteuttaakseen elämässään
uudenaikaisen tieteen edistyneimmät ennätykset.
Saksanmaan maisemat oikeastaan ovat suomalaisellekin lukijalle varsin
tutut runoilijain teoksista ja omain kansalaisten matkakertomuksista.
Ken ei olisi lukenut Rheinistä ja sen viinitarhoista, tai Thüringin
monista linnanraunioista ja niihin liittyvistä taruista? Emme ehkä sen
vuoksi monellekaan kerro uusia asioita, mutta koetamme yhdistää näitä
tietoja kokonaiskuvaksi, tieteellisellä pohjalla selitellä näitä
maisemia, etsiä niistä viljelyksen edellytykset ja tarkastella, miten
nämä edellytykset ovat nykyisen ja menneen kehityksen määränneet.
Tavallaan on tämä työ Saksassa helpompi kuin monessa muussa maassa,
sillä harvassa maassa on kotimaan oloja niin perusteellisesti ja
perinpohjaisesti tutkittu ja joka puolelta valaistu kuin Saksassa.
Mutta toiselta puolen ainesten suunnaton laajuus työtä vaikeuttaakin.
Tyhjentävän esityksen laatiminen tuosta maasta kysyisi suurempia voimia
ja laajempia tietoja, kuin meillä on käytettävänämme.
Teemme ensinnä selkoa Saksanmaan luonnosta, sen ilmanalasta,
maisemista, maisemain sisällisestä rakenteesta, kasvikunnasta ja
eläinkunnasta ynnä elinkeinojen luonnonperusteista.
Sen tehtyämme lähdemme tutustumaan Saksan kansaan, sen heimoihin,
historialliseen kehitykseen ja nykyiseen elämänlaatuun.
Ja viimeksi koetamme piirtää kuvan nykyisen Saksanmaan valtiollisista
oloista, viljelyksestä ja ennätyksistä kultuurin eri aloilla.