AADOLF (lukee): — "ja määrään minä omaisuuteni vaimoni Karoliina
Suurpään ja tyttäreni Lempi Junnuttaren kesken tasan jaettavaksi — —"
KAROLIINA (koettaa syleillä): Kiitos, kiitos, oma kulduni!
JUSTUS: Ei nyt täällä.
KAROLIINA: Se Lempi tyttäresi on nyt tässä talossa palvelijana.
JUSTUS: Onko Lempi Junnutar täällä?
RIIKKA: Tässä se on nyt ollut. (Huutaa viereiseen huoneeseen.) Lempi,
Lempi.
Lempi tulee.
RIIKKA: Tässä on nyt isäsi. (Justukselle.) Tässä se on nyt tyttärenne!
KAROLIINA: Katso, ihan on sinun näköisesi.
JUSTUS: Ei ole partaa.
KAROLIINA: Vaan katsopa silmiä, vertaa.
JUSTUS: En näe omia silmiäni.
KAROLIINA: Ja katsopas tätä toista korvaa, litteä ja suuri nipukka.
Koko luomakunnassa ei ole kahta tuon muotoista korvaa enempää. Isä ja
tytär!
AADOLF (katselee): Sillä on sinun aasinkorvasi.
LEMPI: Elkäähän nyt — (piilottaa korvansa).
RIIKKA: Mutta se on tärkeä korva ja se on kallis korva.
JUSTUS: Mistä se on kotoisin — neiti?
KAROLIINA: Ihan sinusta ja siitä samaisesta Junnuttaresta, joka oli
luonasi, kun tämän tytön aikaan saitte.
JUSTUS: Tarkoitan papinkirja —?
LEMPI: On Junnutar-nimellä vielä.
JUSTUS: No, oletkohan sitten tyttäreni?
LEMPI: Jos te vaan olette isäni.
JUSTUS: Mahdotonta minun niin varmasti tietää.
LEMPI: Vielä mahdottomampaa minun.
KAROLIINA: Tiettävästi ei ole ketään ilman isää.
LEMPI: Eipä kai. Aina sitä virkaa on joku jonkun hetken hoitanut.
JUSTUS: Ha-ha-haa, tyttö on minun (syleilee), minun tyttöni tämä on —
jos hän vaan ottaa minut isäksensä?