JUULIA: Nain.
VEIJO: Erehdyt, en voi. (Suutelee.) Rakastetaan vaan.
JUULIA: Nain sittenkin. Tahdon kaiken mahdollisen itselleni. Rakkauden,
sinut, rahat.
VEIJO: Mutta miehesi?
JUULIA: Oma muumioni, Tutankhamen, annetaan hänen elää, ei tehdä
hänelle pahaa.
Aadolf katsoo ovesta viimeisten vuorosanojen aikana. Kun toiset
eivät huomaa, paukahuttaa hän oven kiinni ja katsoo uudelleen.
Juulia ja Veijo eroavat toisistansa.
AADOLF: Anteeksi, jos häiritsen. No, Juulia kultani.