RIIKKA (ottaa leikillä poikaa niskasta ja työntää pois): Senkin
könssikkä.
MATTI (mennessään): Mammansa, mammansa könssikkä (ruopii korvallistaan)
— missä vaan se mamma lie. (Menee.)
LEMPI (tulee vasemmalta ja alkaa kastella kukkia): Kaunis päivä tuli.
RIIKKA: Kaunis, vaan maalari ei ole vieläkään telineillään rakennusta
jouduttamassa. Minne hän jäi?
LEMPI: En ole etsinyt.
RIIKKA: Jäi sinne sinun huoneeseesi.
LEMPI: Eikö saisi jäädä?
RIIKKA: Tyttöjen huoneessa ei saa aina olla miehiä.
LEMPI: Mitä se haittaa?
RIIKKA: Tuollainen maailman koulun käynyt kulkurisälli, ties, vaikka
hänellä on morsian kaupungissa, tahi vaikka vaimo.
LEMPI: Kuka tässä niin vakavissaan miestä etsii!
RIIKKA: Niin kai ajatteli äitisikin, kun sinut sai.
LEMPI: Niin kai Riikkakin, kun pojan sai. (Suuttuu.) Vaikka taitaa olla
tarjolla sulhasia, oikein ontuvia kyöpeleitä.
RIIKKA: Haittaako se. Vähemmän pois kotoa juoksee.
LEMPI: Eikä se lyhyt jalka syö enemmän kuin pitkäkään.
RIIKKA: Huokeampi housunlahekin on. Vaan annahan olla. Tulee se aika,
että miehen ottaisit, vaikka molemmat jalat olisivat toinen toistaan
lyhyemmät.
LEMPI: Kokenut kaikki tietää.
RIIKKA: Vaivainen kaikki kokee.
ELJAS (maalari, tulee venytellen): Joko te taas kinastelette?
LEMPI: Riikka on niin leikkisä.
RIIKKA: Niin, kuulkaas, Eljas. Antakaa tämän tytön olla nyt olojaan.
Mikä se on oikein teidän mielessänne?
ELJAS: Tämä tyttöhän se on minun mielessäni.
LEMPI: Riikka pelkää, että sinä narraat minua!
ELJAS: Minäpä en narraa.
RIIKKA: Jätätte tytön.
LEMPI: Riikka toimittaisi meitä vihkipallille.
ELJAS: Mutta kun minä olin unissani seisovinani vihillä itsensä Riikan
kanssa.
RIIKKA: Valhe!
ELJAS: Tosi. Mitähän se tietää?
RIIKKA: Minua ette petä, ette unissannekaan.
ELJAS: Mutta minä rakastin.
RIIKKA: Huonoja kauppoja se paljas rakkaus tietää. Järkeä siinä on
tarvittu aina Aatamin ajoista asti.
ELJAS: Aatami pani sen pahan tavan alkuun, ettei vienyt Eevaa
pappiloihin, vaan puun alla puhutteli.
RIIKKA: Aatami olikin pakana, ja silloin rehoitti se vapaa-rakkaus. Me
olemme kristityitä toki, menkää vaan kihloihin.
LEMPI: Saa sitten katua.
ELJAS: Katua sitä aina saa. (Tekee lähtöä.) On kaunis päivä, maali
purkissa kuivuu.
RIIKKA: Olkaa te uskollinen omallenne.
ELJAS: Niinhän olenkin.
RIIKKA: Aina ja iankaikkisesti.
ELJAS: Ai, ai, se on pitkä aika.
RIIKKA: Tahi edes kolme viikkoa, että saa kuuluutuksen otetuksi.
ELJAS: Se on toista, se.
LEMPI: Ei hätä ole vielä tämän näköinen.
ELJAS: Ollaan me vaan iloisia. Maali purkissa kuivuu. Hyvästi, Riikka,
kultaseni. (Menee.)
LEMPI: Siinä sen näit.
RIIKKA: Soma poika. Mutta ei se sinua ajattelekaan kosia.
LEMPI: En pyydäkään.
RIIKKA: Viisas pitäisi naisen olla, ennenkuin tuollaisen miehen
verkkoihinsa kiertää, niin ettei se pääsisi siitä pois pyristelemään.
Eikä siinä edes paljas viisaus auta. Viekkautta siinä tarvitaan.
Antaahan se Luoja siunauksen aina, jos nainen itse pystyy asiat
järjestämään.
LEMPI: Mistä olet saanut päähäsi sen, että minä hänet ottaisin?
RIIKKA: Hullu olisitkin, jos et ottaisi. Mies komia ja raikas kuin
pihlajanmarja. Jokainen tuollaiseen rakastuu. Ja hyvin näkyy sinuakin
se synti vetävän.
LEMPI: Luojahan meidät loi vaan ihmisiksi, vastaa kai hän teoistaan.
RIIKKA: Onko hän edes kertaakaan luvannut pitempää rakkautta tahi
naimista?
LEMPI: Vieläkös. Silloinhan minä huomaisinkin, että hän valehtelee.