Olen suudellut monta naista,
sua kerran ainoan, —
sun suutelos maljassa juoda
sain elämän, kuoleman.
Siin' yhtyi haavehet hullut
ja toivoni toivoton,
eron villi, viiltävä tuska
ja kaipaus sammumaton.
Tulenliekkinä polttaa, tuhoo
joka hetki se sieluain,
ma voihkin ja riehun ja raivoon,
revin maata tuskassain.
Ei mahdit maan, ei taivaan
voi liekkiä sammuttaa,
yhä huudan ma pimeydestä:
mulle Batseba antakaa!
Hänen tauttaan surmata voisin
tuhat kertaa Uurian.
Ma vaihdan kruununi, maani
sylinantiin Batseban!