Ensimmäinen kohtaus.
Sama paikka.
(Titania ja Pulma tulevat, keijukaisten seuraamina.
Oberon perällä näkymättömänä.)
TITANIA.
Käy, istu tähän kukkaspatjallen;
Hempeitä poskiasi sivelen ma,
Ruusuilla silupääsi koreilen,
Ja pystykorviasi suutelen ma.
PULMA.
Missä on Hernekukka?
HERNEKUKKA.
Tässä.
PULMA.
Kynsikää päätäni, Hernekukka! -- Missä on munsyöri Seitti?
SEITTI.
Tässä.
PULMA.
Munsyöri Seitti! Kuulkaas, munsyöri, tarttukaa aseihin ja tappakaa
minulle ohdakkeen päästä punakoipinen hörriäinen ja tuokaa sen mesipesä
minulle, herra munsyöri. Älkää vaan liiaksi itseänne raadelko tässä
ottelussa; ja kuulkaas, munsyöri, katsokaa, ettei mesipesä rikkounnu;
oikein olisi mieleni paha, jos mesipesä valuisi päällenne, herra
signori. Missä on munsyöri Sinapinsiemen?
SINAPINSIEMEN.
Tässä.
PULMA.
Tänne nyrkkinne, munsyöri! Ei mitään sievistelyjä, herra munsyöri.
SINAPINSIEMEN.
Mitä suvaitsette?
PULMA.
En mitään, herra munsyöri, paitse että autatte vapaherra Seittiä
kynsimisessä. Kuulkaas, munsyöri, minun täytynee käydä parturissa,
sillä minusta tuntuu, että olen kovin karvainen kasvoiltani; ja aasiksi
olen niin hellätuntoinen, että minun, jos karvaani vähänkin syhyy,
täytyy kun täytyykin sitä kynsiä.
TITANIA.
Tahdotko, armas, kuulla soitantoa?
PULMA.
Onhan minulla kohtalaisen hyvä korvakuulo. Pankaa soimaan tiuvut ja
porokellot.
TITANIA.
Mut, armas, mitä haluaisit syödä?
PULMA.
Totta vieköön, vaikkapa seimellisen silppua! Voisinpahan rouskia hyviä,
kuivia kaurojakin. Mutta parhaalta, luulen ma, maistuisi tukko heiniä;
hyvät, makeat heinät ovat verrattomia.
TITANIA.
Mull' uskalias on keiju, joka sulle
Oravan aitast' etsii pähkinöitä.
PULMA.
Mieluummin ottaisin kourallisen tai pari kuivia herneitä. Mutta pyydän,
ettei kukaan väestänne minua nyt häiritse: unellinen mieliala valtaa
minut.
TITANIA.
Niin, nuku! Sylihini sinut suljen.
Pois, keijut! Kaikkiin ilman suuntiin pois!
(Keijut poistuvat.)
Näin kuusaintakin halaa hento virna,
Näin naisellinen murattikin kiertyy
Jalavan rososormen ympärille.
(Nukkuvat.)
(Puck tulee.)
OBERON (astuen esiin).
No, terve, Puck! Kas, mikä kaunis näky!
Mua säälittää jo hänen hulluutensa.
Kun hänet kohtasin, näet, metsäss' äsken
Hajuja hölmöllensä etsimässä,
Niin nuhteillani hänet suututin;
Tuon otsaan karvaiseen, näet, kukkasvirveen
Sitonut oli tuoreen, tuoksuvaisen;
Ja sama kaste, joka silmikoissa
Kuin Idän täydet helmet äsken päilyi,
Nyt noiden sulokukkain silmist' uhkui
Kuin kyynel, joka itkee häpeäänsä.
Hänt' ivannut kun olin mielin määrin
Ja kun hän armoa nyt nöyräst' anoi,
Niin vaadin häneltä tuon vaihdokkaan,
Jonk' oiti antoikin hän, pannen keijun
Mun taikalinnahani häntä tuomaan.
Nyt kun on poika mulla, tahdon purkaa
Tuon häijyn hairan hänen silmistään.
Siis, kiltti Puck, ateenalaisen päästä
Tuo outo naamari nyt ota pois,
Niin että, kun hän herää ja nuo toiset,
He kaikin palatkohot Ateenaan,
Ja tämä öinen ilve olkoon heistä
Kuin kiusallinen unenhaire vaan.
Mut keijuiskuningatar ensin pääsköön.
(Koskettaa Titanian silmiä kukkakasvilla.)
Ole niin kuin muinahin!
Näe niin kuin ennenkin!
Kaunokki, mi tässä loistaa,
Lemmenkukan tenhon poistaa.
Titania armas, herää!
TITANIA.
Oberon,
Oi, minkä näyn näinkään! Minust' on
Kuin oisin ollut aasiin rakastunut.
OBERON.
Tuoss' armaas on.
TITANIA.
Kuink' on tää tapahtunut?
Voi, kuinka hänen näköään nyt kammon!
OBERON.
Vait' hetkinen! -- Puck, ota pois tuo pää! --
Titania, soittoa nyt viehtävää,
Jok' unta voimakkaammin aistit valtaa!
TITANIA.
Soi, soitto, hurmaavainen soitto, soi!
PUCK (Pulmalle.)
Kun heräät, omin silmin tollakoi!
OBERON.
Soi, soitto! Armas, käsikkäin nyt vaan
Makaajain lepopaikkaa heijaamaan!
Nyt välillämme lempi uusitaan;
Ens' yönä juhlitaan ja tanhuillaan
Ilolla häissä Theseus-ruhtinaan,
Ja hälle ikisiunaus toivotaan.
Nää parit silloin myöskin naitetaan,
Ja ihastus on korkeimmillaan.