Edelliset ja rva Lumley-G. Myöhemmin Reginald ja Eloise.
_Rva Lumley-G._ (joka on kuullut Saritan viimeiset sanat). Sarita, te
olette väärässä. Mieheni ei ole milloinkaan pystynyt sellaiseen.
_Lumley-G._ (lauhana). Kuulehan, rakkaani...
_Rva Lumley-G._ Sinä kuulet nyt minua, kuten ennenkin. — Avioliitto on
avioliitto. Se on pyhä laitos, jota ei saa hajoittaa...
_Reginald_ (vasemmalta). Herra varjelkoon, yhä ne jankkaavat tuota
samaa...
_Rva Lumley-G._ Oletko sinä ollut auttamassa pöydän kattamista? Ruoka
on melkein valmista.
_Reginald_. Eloise sanoo, että hänen päätänsä pakottaa. Hän ei tahdo
enää tehdä työtä.
_Rva Lumley-G._ (huutaa vasemmalta ovelta). Eloise! Eloise! (Eloise
ilmestyy.) Ryhdy heti kattamaan pöytää. Minä olen jo saanut tarpeeni
sinun juonitteluistasi. Jos minä vielä kuulen, että sinä yrität jättää
työsi tekemättä, niin sinä et saa palaakaan ruokaa.
_Eloise_. Mutta minä olen oikein todella sairas, äiti.
_Rva Lumley-G._ Sinä olet laiska. Koko elämäsi aikana et sinä ole
tehnyt mitään. Sinä kuhnuri, laiskuri, loiseläin! Sinä tahtoisit maata
ja lojua silloin, kun toiset tekevät työtä sinun edestäsi. Minua
hävettää, kun olen antanut sinun kasvaa sellaiseksi.
_Eloise_ (nyyhkyttäen). Voi, äiti, astianpesu on niin raskasta työtä.