Rva Lumley-Gotham ja Sarita.
_Rva Lumley-G._ Voi hyvä Jumala, miksi ihmiset eivät elä kylmillä
säilykkeillä?
_Sarita_. Minkätähden he eivät voi syödä riissiä ja muuta sellaista,
mitä ei tarvitse kuoria? Siihen minä tahtoisin saada vastauksen.
_Rva Lumley-G._ (ikäänkuin kerjäten myötätuntoa). Minä olen todellakin
sitä mieltä, että heidän tulisi edes koettaa säästää minua. Minulla on
niin kovin paljon huolta!
_Sarita_. Mikäli minä voin ymmärtää, tuotatte te itse itsellenne
enimmän huolta.
_Rva Lumley-G._ (tulistuen). Minä en voi sietää, että te aina puhutte
tuolla tavoin. Miten minä tuotan itselleni huolta? Olkaa hyvä ja
sanokaa suoraan.
_Sarita_. Tietysti teidän sydämellänne on jälleen Helenan ja Billyn
asia. Se olisi ollut selvä alusta alkaen, ellette te itse olisi sitä
sotkenut.
_Rva Lumley-G._ Millä tavoin sotkenut?
_Sarita_. Hehän olivat valmiit liittymään yhteen, mutta te saitte
kysymyksen pöydälle kuukauden ajaksi.
_Rva Lumley-G._ Minä luulin, että sinä aikana tulisi jokin ratkaisu.
_Sarita_. Te voisitte ratkaista sen milloin vain tahtoisitte.
_Rva Lumley-G._ Hyvänen aika! Mitä te puhutte? Pitäisikö minun antaa
tyttäreni asua miehen kanssa, joka ei ole hänen aviomiehensä?
_Sarita_ (ivallisesti). Ei suinkaan se tapahtuisi ensimmäistä kertaa
teidän seurapiirissänne.
_Rva Lumley-G._ Mutta kun Helenan laillisesti villitty mies on samassa
talossa. Hänhän tietäisi, kaikki tietäisivät sen.
_Sarita_. Eikö meillä ennen ollut tapana sanoa, ettei mikään merkinnyt
mitään, jollei siitä vain mainittu sanomalehdissä. Nyt ei sellaisesta
ole pelkoa.
_Rva Lumley-G _ Sarita! Minä en ymmärrä teidän kevytmielistä
suhtautumistanne tähän asiaan.
_Sarita_. Mutta, hyvä rouva, ettekö ymmärrä, että teidän on tultava
järkiinne ennemmin tai myöhemmin?
_Rva Lumley-G._ (nyt jo itkuun puhkeamaisillaan). Niin, niin.
_Sarita_. Tänään on muuten kuukausi kulunut, ja asia tulee jälleen
esille. Mitä te aiotte sanoa Billylle ja Helenalle?
_Rva Lumley-G._ (voivotellen). Minun sydämeni on murskana... Minun
nimeni on tallattu lokaan.