Edelliset, paitsi Lumley-Gotham nuorempi. Vähitellen kalkki.
_Lumley-G._ (kävelee edestakaisin epätoivoissaan). Kauheata! Kauheata!
Kuinka hirveä on rikkaan miehen kohtalo! Miksi minä en saanut syntyä
köyhänä.
_Arkkipiispa_ (tullen juosten paikalle). Mitä on tapahtunut? Mitä minä
kuulin ilmaan räjäyttämisestä?
_Lumley-G._ (voihkien). Minun olisi pitänyt ymmärtää, että mies voi
ryhtyä mielettömyyksiin. Miksi te ette aavistanut sitä, Granville?
(Kaikkialla vierasten joukossa on syntynyt kauhua, sillä tieto on
nopeasti levinnyt.)
_Reginald Simpkins_ (tulee esille surkeana). Voi, minne me voimme
pelastua? Mihin me menemme?
_Rva Lumley-Gotham_ (samoin). Murhaajia! Murhaajia!
_Granville_ (mennen puhelimen luo). Halloo, kuuluuko jotakin uutta?
(Syntyy hetkeksi yleinen hiljaisuus.) Vai niin, ei vielä mitään.
_Lumley-G._ Kauheata! Kauheata!
_Reginald_. Tulkaa, menkäämme alas!
_Eloise_. Mitä se hyödyttäisi?
_Sarita_ (syöksyen salista). Tuli on irti! Tuli on irti!
(Syntyy yleinen hämminki, jonka kuluessa toistellaan sanoja: »Tulipalo»
ja »tuli irti». Silloin tulee kiireisesti sisälle de Puyster).
_de Puyster_ (koettaen päästä puhelimen luo). Palaa! Missä palaa?
(Puhelimessa.) Halloo, Yleismaailmallinen Sanomalehtitoimisto.
Valtiollinen osasto. Puyster puhuu. Kuulin huhun, että huvipalatsi
palaa. Julkaiskaa siitä heti lisälehti. Minä hankin huhulle
vahvistuksen, jos voin. (Kääntyen vieraitten puoleen, jotka ovat
hälisseet koko ajan, mutta ei kuitenkaan kovaa, että olisivat estäneet
Puysterin sanoja kuulumasta). Olkaa ystävällisiä ja sanokaa, missä
tulipalo on. Minä olen reportteri, minun täytyy tietää uutiset.
_Rva Lumley-G._ (kovasti hermostuneena). Eikö kukaan voi sanoa, mitä
meidän on tehtävä?
_Lumley-G._ (tarttuen Granvilleä käsivarteen). Ajatelkaa, ajatelkaa
nyt! Minä olen aina luottanut teihin. Te voitte varmasti antaa meille
neuvon.
_Granville_ (joka jo hetken on seisonut mietteissään, pienen vaitiolon
perästä). Sanomalehdessä kerrottiin, että nuo säteet kohoavat vain
hiukkasen yläpuolelle maan pinnan. Jos nousisimme lentokoneeseen.
_Toiset_ (katkonaisina huudahduksina). Tietysti. — Lentokoneeseen. —
Aivan niin. — Ylös ilmaan.
_Lumley-G._ Mutta kuka osaa lentokonetta ohjata?
_Helena_ (astuen esiin). Lentokoneen kapteeni on täällä.
_Lumley-G._ Missä? Missä hän nyt on?
_Helena_. Mieheni tietää sen.
_Toiset_ (kääntyen vaikenevan Granvillen puoleen). Missä häh on?
Sanokaa!
_Lumley-G._ Onko se totta? Tiedättekö te?
_Helena_. Hän tietää. Käskekää vain häntä!
_Toiset_ (Granvillen edelleen vaietessa). Hankkikaa hänet tänne. —
Missä hän on? — Mikä teitä vaivaa?
_Granville_ (eräälle vartijalle). Hae hänet tänne. (Vartija menee.
Sitten puhelimeen.) Halloo, Granville, onko mitään uutta... (Hetken
vaitiolo.) Ettekö te kuule, Granville puhuu... Ei vastausta...