JOHN GRIER HOME,
Tammikuun 16 p.
_Rakas Gordon!_
Kiltti, kiltti Gordon, malta mielesi äläkä tee asioita vaikeammiksi
kuin ne ovat. Ei millään ehdolla voi tulla kysymykseen että jättäisin
orpokodin tällä hetkellä. Sinun pitäisi ymmärtää etten voi hyljätä
tipujani juuri kun he niin kauheasti tarvitsevat minua. En ole
myöskään kypsä heittämään hiiteen tätä riivattua hyväntekeväisyyttä.
(Voit nähdä miltä kielesi näyttää minun käsialallani!)
Sinulla ei ole mitään syytä olla levoton. Minulla ei ole liiaksi
työtä. Minä nautin siitä, en elämässäni ole ollut näin toimelias ja
onnellinen. Sanomalehdet kuvasivat tulipalon paljon kaameammaksi
kuin mitä se todella oli. Tuo kuva joka esitti minua juoksemassa
katolla vauva kummassakin kainalossa, oli liioiteltu. Yhdellä tai
kahdella lapsella on kurkku kipeä, ja tohtori parkamme on yltänään
laastareissa, mutta me elämme kaikki, taivaan kiitos, ja pääsemme
läpi ilman pysyviä vaurioita.
En voi kirjoittaa yksityiskohtia nyt, olen yksinkertaisesti
kuolemaan saakka järkytetty. Äläkä tule -- ole kiltti! Myöhemmin,
kun asiat ovat edes hiukan vakiintuneet, täytyy sinulla ja minulla
olla keskustelu sinusta ja minusta, mutta minä tarvitsen aikaa
ajatellakseni sitä ensin.