Kesäkuun 30 p.
_Rakkakin Judy!_
Hyvin pikainen oli käynti, jonka meille soit, mutta kaikista pienistä
suosioista olemme kiitollisia. Olen kauhean iloinen, kun olit niin
ihastunut nähdessäsi mihin suuntaan asiat käyvät, enkä jaksa odottaa
kunnes Jervis ja arkkitehti tulevat ja aloittavat perinpohjaisen
repimisen.
Tiedätkö, minulla oli niin kummallinen tunne koko ajan kun olit
täällä. Minä en saa näyttämään todelta että sinä, rakas, ihmeellinen
Judyni, olet ihan totta kasvanut tässä laitoksessa ja tiedät
katkeralta sisäpuolelta mitä nämä pikku pallerot tarvitsevat.
Lapsuutesi murhenäytelmä täyttää väliin mieleni sellaisella vihalla
että tahtoisin kääriä hihani ylös ja taistella koko maailmaa vastaan
ja pakottaa sitä muuttumaan sopivammaksi paikaksi lasten elää. Nuo
skotlantilais-irlantilaiset esi-isäni näyttävät jättäneen perinnöksi
pelottavan määrän _sotaisuutta_ luonteeseeni.
Jos olisit pannut minut uudenaikaiseen orpokotiin somine, siisteine,
terveellisine mökkeineen, jossa kaikki sujuu eteenpäin hyvässä
järjestyksessä, en olisi voinut sietää sen täydellisen kellolaitoksen
yksitoikkoisuutta. Se vain saa minut jäämään, kun näen niin monta
seikkaa, jotka huutavat tekijää. Väliin, minun täytyy tunnustaa,
herään aamulla ja kuuntelen näitä laitos-ääniä ja haistan tätä
laitos-ilmaa ja ikävöin onnellista, huoletonta elämää, joka oikeuden
mukaan kuuluu minulle.
Sinä, rakas velho, lumosit minut, ja minä tulin, mutta usein yön
hetkinä lumouksesi ohenee, ja minä alan päiväni mielessä palava
päätös karata pois John Grier Homesta. Mutta minä lykkään lähdön
aamiaisen jälkeen. Ja kun tulen käytävään, juoksee yksi tuollainen
pallero minua vastaan ja pistää lämpimän, ryppyisen pikku nyrkin
ujosti käteeni ja katsoo minuun suurilla vauvan silmillään mykästi
pyytäen hiukan hyväilyä, ja minä tempaan hänet syliini ja likistän
häntä, ja sitten, kun katson tämän vauvan olan yli toisia hyljättyjä
pikku olentoja, tahtoisin ottaa kaikki 113 syliini ja rakastaa heidät
onnellisiksi. Tällainen työ lasten parissa on jotenkin hypnoottista.
Rimpuilit miten paljon tahansa, se saa sinut lopuksi.
Käyntisi näyttää jättäneen minut lavean filosofoivaan mielentilaan,
mutta itse asiassa minulla on pari uutistakin, jotka voin
viedä perille. Uudet puvut edistyvät, ja voi kuinka kultaiset
niistä tulee! Mrs. Livermoore oli ihastunut noihin erivärisiin
pumpulikangaspakkoihin, jotka lähetit -- näkisitpä työhuoneemme,
jossa kaikki on hujan hajan -- ja kun ajattelen kuuttakymmentä pikku
tyttöä, jotka aurinkoisina päivinä hyppelevät ruohokentällämme
punaisissa ja sinisissä ja keltaisissa ja lavendelinvärisissä
puvuissa, tuntuu minusta että meillä pitäisi olla varasto noettuja
silmälaseja tarjottavana katselijoille. Luonnollisesti tiedät että
muutamat noista loistavista valmisteista ovat hyvin haalistuvia ja
epäkäytännöllisiä, mutta Mrs. Livermoore on yhtä paha kuin sinä ---
hän ei suostu vaihtamaan. Hän on valmis tekemään toisen ja kolmannen
vaatekerran, jos tarvitaan. ALAS SlNIRUUTUINEN PUMPULIKANGAS!
Olen iloinen että pidit tohtorista. Tietysti me pidätämme itsellemme
oikeuden sanoa hänestä mitä haluamme, mutta tunteitamme loukkaisi
kauheasti, jos joku toinen tekisi pilaa hänestä.
Hän ja minä vielä valvomme toistemme lukuja. Viime viikolla
hän toi Herbert Spencerin _Synteettisen Filosofian systeemin_
silmäiltäväkseni, ja minä otin sen kiitollisena vastaan tarjoten
hänelle siitä hyvästä _Marie Bashkirtseffin Päiväkirjan_. Muistatko
kuinka me korkeakoulussa rikastutimme jokapäiväistä puhettamme
lainoilla Marie'sta? No niin, Sandy vei hänet kotiin ja luki
huolellisesti ja ajatellen.
"Niin", myönsi hän tänään tullessaan antamaan lausuntonsa, "se on
todenmukainen kertomus eräänlaisesta sairaalloisesta, itsekkäästä
personallisuudesta, jonkalaisia onnettomuudeksi kyllä on olemassa,
mutta en voi ymmärtää miksi te luette sitä, sillä Jumalan kiitos,
Sally Lunn, teillä ja Bash'illa ei ole mitään yhteistä."
Näin lähelle kohteliaisuutta ei hän koskaan ennen ole tullut, ja olen
äärettömästi mielissäni. Mitä Marie parkaan tulee, sanoo hän "Bash",
koska ei osaa lausua hänen nimeään ja halveksii liian suuresti
yrittääkseen.
Meillä on täällä eräs lapsi, erään kuorotytön tytär, itserakas,
itsekäs, turhamainen, teennäinen, sairaalloinen, valehteleva
pieni naikkonen, mutta hänellä on silmäripset! Sandy on saanut
mitä kiihkeimmän vastenmielisyyden tuohon lapseen, ja luettuaan
Marie-paran päiväkirjan hän on keksinyt uuden paljonsanovan
adjektiivin ilmaistakseen kaikki tytön harmilliset ominaisuudet. Hän
sanoo että tyttö on _bashimainen_, ja hylkää hänet.
Hyvästi, ja tule taas!