Ei linna impen' olekaan,
Mi asunto on armeijain
Ja korskain herrajoukkojen
Ja naisten juhlapukuisain.
Hän kirkko ompi kaunoinen
Ja lehdikko on suojanaan,
On pyhyysharso pyhättö —
Mä yksin palvon siinä vaan.
Vietä häät!
(Daniel Fallström'in mukaan.)
Tyttö armas, vietä häät,
Kun on kukintasi hetki,
Vuodet vierii, niinkuin näät,
Ruusut kuihtuu suloisetki —
Siksi kohta vietä häät!
Nainen syntyi tosiaan
Suukon saamaan sekä suomaan,
Mutta suukko matkassaan
Valmis vaarankin on tuomaan —
Siksi kohta vietä häät!
Rakastaa on ihanaa,
Sehän naista kaunistaapi,
Tyttö vain on raakulaa,
Lemmittynä kypsäks' saapi —
Siksi kohta vietä häät!
Poimi helmi, säästä
kukka.
(Norjan kielestä.)
Kun silmäs' helmen kohtaa,
Mi syvyydessä hohtaa,
Se poimi rintahais!
Näät aallot mellakoivat
Sen kätköön viedä voivat —
Ei päivääkään se nähdä sais'.
Jos vastaas' sydän tullee,
Mi lämpimä on sulle.
Et kylmä olla saa.
Sä suojaa kukka, säästä,
Niin halla siihen päästä
Ei voi — ja ijäks' anastaa.
Hyvästellessä.
"Jää hyväst', armahainen,
Pois tieni taasen käy,
Vain hetki ainokainen —
Ja en mä täällä näy."
Ja hellät silmä'ykset
He soivat toisilleen:
Sydänten hyväilykset
On niissä lempineen.
Ja rintaan pyhä tuosta
Ja armas tunne jää —
Ei aika niin voi juosta,
Sen että hävittää.