"Viinat alas!"
Eräästä puoluemiehestä.
Matkakumppani.
Uupumisen syy.
Turhaa parjausta.
Ei ole yksinkertainen.
Esikuva.
Vanhanpojan iltahuokaus.
"Elä, armas lukijani,
Hae sommitelmistani
Runon hurmaa lain".
Runottarelle.
Ihanteiden ilmapiiri,
Laaja laidun aattehien
Armahani on asunto,
Kotipaikka korkeainen.
Siellä sinervän sisällä,
Ikiauvon auterissa,
Kajastuksen kainalossa,
Runohohtehen helossa,
Leijut lempeni esine.
Maassa mulla on majani,
Alahalla aivan täällä,
Josta sinne siivetöntä
Korke'uden karkeloihin
Liekuta ei ilmanliekka,
Vaikka aina aatokseni,
Poven hehku polttavainen
Kauas nousta kaihoaapi,
Ylä-ilmojen iloihin.
Mutta vaivun voimatonna
Alas maasta aattehien
Auvosielun armahani,
Kaivattuni kaukomielen
Kera kaunokantelonsa
Hälvetessä, häipyessä
Kudoksihin kultapilven,
Sekä soittelon sorean,
Helkähdyksen hellänvienon
Lakatessa tenhovaisen
Sävelillä sielussani
Hyväellen hiipomasta...
Minä haavemainingissa
Herkyn herkkämieliseksi,
Että sydän sylkähtääpi
Moisen tunnun tunnelmissa,
Kuin jos oisi kuulumassa
Kaiku ihmehen ihana,
Lumosoitto samanlainen,
Jota rai’utti Runotar
Kaunokieli kantelolla,
Jopa ukkosen jyryssä,
Pauanteisen pauhinassa,
Kevättuulen tuoksinassa,
Ailakoissa suvi-aallon,
Linnun lempilaulelossa,
Huojunnassa honkametsän,
Puhelussa lehtipuitten,
Kuohuloissa koskienkin,
Vilinässä virran vienon —
Silloin innon itsessäni,
Pyhän tunnen pyrkimyksen
Sävel saada toistetuksi,
Joka soipi sielussani,
Sydämessä sylkyttääpi:
Pauanteisen pauhinalla
Manajaisin mullan alle,
Vuorten rautaisten rakohon
Orjahengen heimostani,
Pahan kaiken kansastani,
Nuoret, vanhat nostattaisin
Isänmaalle mairetöihin,
Riidat kaikki karkottaisin,
Kyyditseisin itsekkyyden
Myrsky-ilmojen mukahan.
Kevättuulosten kerällä
Sulolahjat Suomellemme
Kallihimmat kanteleisin.
Ikitaimen ihmisyyden
Inehmoihin istuttaisin.
Kesä-onnen kestäväisen
Tänne saattaisin sylissä
Armahaisen suvi-aallon.
Linnun lempilaulelosta
Rakka’uden ruusunauhan
Sydänlammin laitehilta
Solmiaisin seppeleeksi.
Honkametsän huojunnasta
Saisin syntyjä syviä,
Ongelmoita otteleisin.
Kosken kuohuista kovista
Edistyksen innon loisin.
Vilinästä virran vienon.
Rakentaisin mukaisuutta,
Sovintoa, sointumieltä,
Lohdutusta, lievennystä
Kiusatuille kärsiville.
Muuta vielä paljon — — — —
— — — — — — Mutta
Kaiku lakkas' kuulumasta,
Sävellaine läikkymästä
Sydämessä, sielussani,
Tuntehissa tuutimasta,
Kuni auer aamusella,
Utu päivän paistehella
Kokonansa kaikkoaapi
Tuulenhengen tuntuessa...
Suorin suotta sormiani,
Ojentelen ottamahan
Unen armahan tavalla
Sielun silmien edestä
Kadonnutta kanteletta,
Joka jätti jälkehensä
Kaihomielen, kaipauksen...
Antakohon anteheksi
Runotar mun rakkahani,
Kaivattuni kaukomieli,
Että maisen mullan lapsi
Tavotellut taivahaista
Onpi soitella säveltä,
Saadaksensa herkän hetken
Olla onnen hurmehessa
Kulkemassa kukkateitä
Ihanteiden ihmemailla
Runon ruusutuoksehessa...
Antanetko anteheksi,
Riemun siitä rinta saapi,
Sydän, sielu sylkähdyksen,
Kuin jos oisi aivan tullut
Toistetuksi taivahainen
Sävel ihmehen ihana,
Kaiku kaunokanteloisen,
Vaikka toisto vaalennutkin
Mahdoton on maisin äänin,
Maisin äänin, maisin sormin
Siitä saada syntymähän —
Siksi onkin soitantoni
Korutonta, kaiutonta,
Vailla sointujen suloja
Laadutonta lauleluni...
Suothan, armas, anteheksi?