SALME: En ymmärrä. Se on salakirjoitusta.
LUCIFER: Ah! se on totta! — _Me_ käytämme sitä keskenämme.
SALME: Ketkä me?
LUCIFER: Me punaiset. — (Repäisee lehden muistikirjastaan ja ojentaa sen
sanansaattajalle.) Vie!
PUNAINEN MIES: Minne?
LUCIFER: Sille, jolta sait kirjeen. — Hyvästi. (Punainen mies poistuu
syvään kumartaen.)
SALME: Kuka hän oli?
LUCIFER: Minun käskyläisiäni.
SALME: Mitä seisoi kirjeessä?
LUCIFER (lukee): "Me olemme ilmiannetut. Sotaväkeä marssii tänne. Mitä
on tehtävä?"
SALME: Ja sinä vastasit? — (Ylenkatseellisesti.) Sinä vastasit tietysti,
että kaikki on toistaiseksi jätettävä?
LUCIFER (viekkaasti): Ja sinä? Miten olisit _sinä_ menetellyt minun
sijassani?
SALME: Minä olisin antanut kapinan leimahtaa! Minä olisin vastannut,
että sotaväki marssikoon! Minä olisin...
LUCIFER: No niin: minä olen vastannut valtiattareni mielen mukaan.
(Laskee kätensä ivallisella kohteliaisuudella sydämelleen.)
SALME (vilpittömällä ihailulla): Minun herrani ja mestarini!
LUCIFER: Oletko nyt tyytyväinen minuun?
SALME: Suuri sinä olet, suuri pahassa, tarkoitan.
LUCIFER: Mikä on hyvä ja mikä on paha? Eikö ole parempi asettua niiden
kummankin ulkopuolelle?
SALME: Alapuolelle, tarkoitat sinä? — (Nojaa raukeasti häneen.) Voit
olla oikeassa. Jos ei kerran voi nousta niiden yläpuolelle...
LUCIFER: Vain jumalilla on voimaa siihen.
SALME (kuin unessa): ... silloin on paras painua pohjavesiin.
LUCIFER: Niin. Ei kukaan tahdo jäädä ijäkseen aaltojen ajeltavaksi.
SALME: Ei. — (Aukaisee äkkiä silmänsä, irtautuu hänestä ja katsoo
terävästi häneen.) _Nyt menen minä ja ilmiannan sinut_.
LUCIFER: Kenelle? Mistä?
SALME: Työväelle: siitä, että olet pettänyt heidät. Sitten sotaväelle,
jonka sinä myös olet pettänyt.
LUCIFER (nyökäyytäen olkapäitään): Sinä olet hullu!
SALME: En, vaan viisaampi kuin luuletkaan. (Tuijottaa eteensä. Kuin
itsekseen.) He ovat hulluja. Niin, nyt näen päivänselvästi sen... Nehän
kaksi kuuluvat yhteen.
LUCIFER: Ketkä kaksi?
SALME: Työväki ja sotaväki. Sinä yksin erotat heidät. Sinä yksin estät
heitä yhtymästä.
LUCIFER (välinpitämättömästi): Paras, että he toisensa tuhoavat.
SALME: Miksi tekevät he sen? — (Kääntää hitaasti silmänsä Luciferiin.)
Siksi, että _sinä_ yllytät heitä!
LUCIFER: He itse tahtovat niin.
SALME: Mutta sehän _on_ mielipuolisuutta. — Miksi he tahtovat? Miksi he
eivät tee liittoa keskenään ja nouse sinua vastaan?
LUCIFER (hymyillen): Juuri siksi on paras pitää heidät erillään.
SALME: Mutta _jos_ he yhtyisivät? Mitä silloin tapahtuisi?
LUCIFER: Silloin alkaisi maan päällä tuhatvuotinen valtakunta.
SALME (päätään nyykähyttäen): Ja siksi petät sinä heitä molempia. —
(Jälleen itseensä vajoten.) _Sen_ minä ymmärrän. Mutta että he antavat
pettää itsensä...
LUCIFER: Jätä jo tuo!
SALME: Sinä ajattelet: Jos kapina onnistuu, asetun minä työväen
puolelle. Jos se taas epäonnistuu...
LUCIFER (viekkaasti): Tämä kapina ainakin oli jo ennen syntymäänsä
epäonnistunut.
SALME: ... silloin olet sinä jälleen esivallan uskollisin alammainen. —
(Kääntää katseensa hitaasti häneen.) Tiedän, kuka olet. Olet molempien
palveluksessa, kuulut kumpaankin järjestöön.
LUCIFER: Kenen palveluksessa? Mihin järjestöön? — Sinä hourit.
SALME (katsoo kiinteästi häneen): Sekä heihin, jotka toimeenpanevat
salaliittoja, että heihin, joiden asia on tukahduttaa ja ilmiantaa
niitä.
LUCIFER: Pah! Ponnistat suotta aivojasi. (Tekee torjuvan liikkeen
kädellään.)
SALME: Tunnusta, että puhun totta. Tunnusta...
LUCIFER: Ei ole aikaa enää. — (Katsoo kelloaan.) Sekunnit rientävät,
meidän on nyt merkki annettava.
SALME (hitaasti): Voin antaa merkin, jos sanot ensin täyden totuuden
minulle. — Sinä ilmiannoit heidät?
LUCIFER: Esivalta on koko ajan tiennyt heidän hankkeistaan.
SALME: Sinun kauttasi?
LUCIFER (hymyillen): Kuulun vallankumouksellisten pääkomiteaan.
SALME: Mutta sinä olet myös valtiollisen salapoliisin palveluksessa?
LUCIFER: Teen palveluksia jokaiselle, joka vaan pyytää apuani.
SALME (päätään nyykähyttäen): Sen ymmärrän. — Mitä nyt aiot?
LUCIFER: Odotan asioiden kehittymistä.
SALME: Siellä vuotaa verta tänä yönä?
LUCIFER: Mikään ei ole sen uskottavampaa.
SALME: Itse et aio ottaa osaa taisteluun?
LUCIFER (hymyillen): En. Täytyy olla myös syrjästä-katsojia.
SALME: Vaikka olet asian alkuunpanija?
LUCIFER: Sota ei yhtä kaipaa. Ja sodassa kuulun minä aina
pääesikuntaan.
SALME (päätään nyykähyttäen): Senkin ymmärrän. — Olet sangen avomielinen
minua kohtaan.
LUCIFER: Koska vaadit sitä. — (Katsoo kelloaan.) Mutta nyt on sinun
merkki annettava.
SALME: Teen sen, koska en voi jättää sitä tekemättä. (Menee verannan
ovelle. Kello seinällä lyö kaksitoista. Salme piirtää koneellisesti
kolme ympyrää ilmassa kynttilällä. _Joukko outoja miehiä_, mustat
naamarit silmillään, on ilmestynyt eteisen ovelle. Lucifer menee,
vaihtaa pari sanaa kuiskaten heidän kanssaan ja osoittaa Salmea.)
LUCIFER: _Siinä rikollinen!_ (Mustat miehet nyykäyttävät päätään
hyväksyvästi.)
SALME (käännähtäen): En! (Pudottaa kynttilän kädestään, Pakenee
oikealle etualalle, ilotulitus syttyy oikealla.)
LUCIFER: Hän on meidän!
SALME: Ei, ei!
MUSTAT MIEHET (hyväksyvästi mutisten): Meidän.
LUCIFER: Meitä tarvitaan nyt toisaalla. Tulemme ennen aamunkoittoa ja
otamme sinut.