_Bourgognino_ ja _Bertta_ valepuvussa.
Bourgognino. Tässä saat levätä, pikkukiltti. Nyt olet turvassa. Oletko
haavoitettu?
Bertta (muuttaen äänensä). En.
Bourgognino (vilkkaasti). No, nouse sitten ylös! Minä vien sinun
pois saamaan haavoja Genuan tähden -- kauniita, näetkös, kuin tämä.
(Paljastaa käsivartensa).
Bertta (säikähtyen). Ah!
Bourgognino. Hämmästytkö? Sinä hentukainen jouduit liian aikaisin
mieheksi. -- Kuinka vanha olet?
Bertta. Viidentoista.
Bourgognino. Pahapa se! viisi vuotta liian nuori täksi yötä. -- Isäsi
on?
Bertta. Genuan paras kansalainen.
Bourgognino. Suuta soukempaa, poika. Semmoinen on vaan yksi mies ja sen
tytär on minun kihlattu morsiameni. Tiedätkö Verrinan talosta.
Bertta. Kyllä.
Bourgognino (ravakasti). Ja tunnetteko hänen ihanan tyttärensä?
Bertta. Bertta on hänen tyttärensä.
Bourgognino (tulisesti). Mene oitis viemään hänelle tämä sormus. Sano,
että se on kihlasormus ja että sinitöyhtö kestää hyvin. Hyvästi nyt!
Minun täytyy mennä tuonne. Vaara ei ole vielä loppunut. (Muutama huone
palaa).
Bertta (huutaa hänen jälkeensä vienolla äänellä)! Scipio!
Bourgognino (seisahtuu hämmästyneenä). Miekkani kautta! Äänen tunnen.
Bertta (lankee hänen kaulaansa). Sydämmeni kautta! Tässä olen sangen
tuttu.
Bourgognino (huudahtaa) Bertta! (Hätärymyä esikaupungissa. Meteliä.
Katoavat molemmin toisiansa syleillen).