_Andreas Doria_ ja _Saksalaisia sotamiehiä_.
Sotamies. Rymy kävi tuonnepäin. Herttua, nouskaa hevosen selkään!
Andreas. Antakaa minun vielä kerran nähdä Genuan tornit ja taivas. Ei,
tämä ei ole unta ja Andreas on petetty.
Sotamies. Vihollisia joka puolella! Pois! Pakoon rajan taka!
Andreas (laskeuu nepaansa ruumiille). Tässä tahdon loppua. Älköön
kukaan puhuko pakenemisesta. Tässä on vanhuuteni tuki. Minun juoksuni
on päättynyt. (Kalkagno etäällä salaliittolaisien kanssa).
Sotamies. Murhaajia tuolla! murhaajia! Paetkaa, vanha ruhtinas!
Andreas (rumpujen taas alkaessa täristä). Kuulkaa! ulkomaalaiset,
kuulkaa! Nuo ovat niitä Genualaisia, joiden ikeen minä särjin.
(Peittäen itsensä). Näinkö palkitaan teidänkin maassanne?
Sotamies. Pois! pois! pois silläaikaa kun heidän säilänsä jäsääntyvät
meidän käsissämme. (Kalkagno lähenee).
Andreas. Pelastakaa itsenne! Jättäkää minä! Peljättäkää maailmaa tällä
kauhun sanomalla: Genualaiset surmasivat isänsä.
Sotamies. Pois! Surma ei ole vielä käsissä -- Kumppanit seiskäät!
Otetaan herttua keskelle! (Vetävät miekkansa). Hosukaa noita vieraita
koiria oppimaan kunnioitusta harmaapäälle. --
Kalkagno (huutaa). Ken siellä? Mitä siellä on? Sotamiehet (lyövät).
Muukalaisten iskuja! (Menevät tapellen. Gianettinon ruumis viedään
pois).