ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

_Fiesko_ tulee aseissa ja seisahtuu Andreas Dorian

palatsin eteen. Sitten _Andreas_.

Fiesko. Vanhus on pitänyt sanansa -- palatsissa kaikki valkeat

sammuneet. Vartijat poissa. Minä soitan. Hei, helei! Herää Doria!

Petetty, myyty Doria herää! Helei! helei! helei! Herää!

Andreas (ilmestyy pylväskatolle) Kuka kelloa soitti?

Fiesko (muuttaen äänensä). Älä kysy! Seuraa! Sinun tähtesi laskee,

herttua, Genua nousee sinua vastaan. Pyövelisi lähestyvät ja sinä,

Andreas makaat!

Andreas (arvollisesti). Minä muistan, kuinka vihainen meri heitteli

Bellona-laivaani, että köli ryskyi ja maston pää katkesi -- ja Andreas

Doria makasi levollisesti. Kuka lähettää pyövelit?

Fiesko. Mies, peljättävämpi kuin sinun vihainen meresi, Juhana Ludvig

Fiesko.

Andreas (nauraa). Sinä olet ovela, ystäväni. Ilveile päivällä. Puoliyö

on sopimaton aika.

Fiesko. Sinä pilkkaat varoittajaasi!

Andreas. Minä kiitän häntä ja menen maata. Fiesko on untunut juovuspäin

eikä hänellä ole enää aikaa Dorialle.

Fiesko. Onneton vanhus -- älä usko kärmettä! Seitsemän väriä välkkyy

sen kiiltävässä seljässä -- sinä lähestyt ja sen tappava kiemura

yhtäkkiä sinun kietoo. Petturin viittaukselle nauroit. Älä naura

ystävän neuvolle. Pihassa on satuloittu hevonen. Pakene aikanansa! Älä

halveksi ystävää!

Andreas. Fiesko ajattelee jalosti. En ole häntä milloinkaan loukannut,

eikä Fiesko minua petä.

Fiesko. Ajattelee jalosti, pettää sinun ja antoi sinun kokea

kumpaistakin.

Andreas. Tuollapa ovat henkivartijat, joita ei kukaan Fiesko kaada,

elleivät kerubit häntä palvele.

Fiesko (häijysti) Tarvitsee tilata heiltä matkakirjan tuonelaan.

Andreas (ylhäisesti). Kurja ivaaja, etkö milloinkaan ole kuullut että

_Andreas Doria on kahdeksankymmenen vanha_ ja _Genua_ -- voi hyvin?

(Poistuu).

Fiesko (katsoo hämmästyneenä hänen peräänsä). Täytyykö minun ensin

kaataa tuo mies ennenkuin opin, että vaikeampi on olla hänen

kaltaisensa? (Käy syvämietteisenä muutaman askeleen edestakaisin).

Mutta minä panin suuruuden suuruutta vastaan -- Me olemme selvillä

Andreas, ja nyt, turmio, ala kulkusi! (Rientää takimmaiselle kadulle.

Rummut tärisevät joka taholla. Tuimaa tappelua Tuomasportilla, portti

särkyy ja aukenee näköala satamaan, jossa on tulisoitoilla valaistuja

laivoja).

Fiesko: Historiallinen murhenäytelmä · 第 88 / 111 题