_Leonoora_ ja _Fiesko_.
Leonoora (lähestyen Fieskoa tuskallisesti). Fiesko! -- Fiesko! -- Minä
ymmärrän sinua vaan puolittain, mutta minua vavistuttaa.
Fiesko (tarkkuudella). Leonoora -- Minä näin sinun kerran käyvän erään
Genuan naisen vasemmalla puolen -- näin sinun aatelisseuroissa pitävän
hyvänäsi ritarien toisen kädensuutelon. Leonoora -- Se teki pahaa minun
silmiini. Minä päätin, että se ei saa olla enää niin -- se muuttuu.
Kuuletko sotaista pauhua minun linnassani? Pelkosi on totta. -- Mene
levolle, kreivitär -- huomenna minä herätän -- _herttuattaren_.
Leonoora (lyö molemmat kätensä yhteen ja heittäytyy istuimelle).
Jumalani! minun aavistukseni! Minä olen hukassa!
Fiesko (arvokkaasti). Salli, armaani, minun sanoa loppuun. Kaksi
esi-isistäni kantoi kolminaista kruunua; Fieskojen veri juoksee
raittiina ainoasti purpurassa. Pitääkö sinun puolisosi vain
perityllä kiillolla loistaman. (Vilkkaammin). Tuleeko hänen kaikesta
korkeudestansa kiittää vaan sallimaa, joka kerran hyvällä päällä ollen
edesmenneitten ansioista sommitteli semmoisen kuin Juhana Ludvig
Fiesko? Ei Leonoorani! Minä olen liian ylpeä ottamaan lahjaksi,
mitä vielä itse taidan ansaita. Tänä yönä heitän minä sen lainatun
koristuksen esi-isäini hautaan takaisin -- Lavagnan _kreivit_ loppuivat
-- _ruhtinaat_ alkavat.
Leonoora (huojuttaen päätänsä, hiljaa haaveksien). Minä näen puolisoni
kuolettavasti haavoitettuna kaatuvan maahan -- (koleammalla äänellä).
Minä näen äänettömien kantajain tuovan minulle puolisoni raadellun
ruumiin. (Peljästyneenä hypäten ylös). Ensimmäinen ainoa kuula lentää
Fieskon sydämmeen.
Fiesko (tarttuu rakkaasti hänen käteensä). Ole rauhassa, armaani, ainoa
kuula ei sitä tee.
Leonoora (katsoo totisesti häneen). Niin luottavastiko Fiesko vaatii
taivasta taisteluun? Jos edes tuhat kertaa tuhannes tapaus olisi
mahdollinen, niin tuhat kertaa tuhannes voisi onnistua, ja minun
puolisoni olisi hukassa. -- Ajattele, Fiesko, että sinä pelilaudalla
taistelisit taivasta voittaaksesi. Jos miljoona voittoja vastaisi
yhtä ainoata huonoa heittoa, rohkenisitko sinä heittää novot ja niin
julkeasti lyödä vetoa Jumalan kanssa? Et, puolisoni! kun kaikki riippuu
pelilaudasta, on joka heitto Jumalan pilkkausta.
Fiesko (hymyilee). Ole huoletta, onni ja minä olemme paremmassa sovussa.
Leonoora. Sanotko niin -- ja olisit tuon sielua surmaavan pelipöydän
ääressä -- te nimitätte sitä ajanvietoksi -- ja näkisit, kuinka
petturi pienillä onnenpistoilla houkutteli suosilastansa, kunnes
se kiihtyi peliin, nousi ylös, vaati vetoa kaikista -- ja nyt hän
onnettoman heiton perästä jätti sen epätoivoon? Oi puolisoni! ethän
sinä mene Genualaisten jumaloittavaksi. Herättää tasavaltalaiset
heidän unestansa, muistuttaa hevoselle hänen kavioitansa, ei ole
leikin asia, Fiesko. Älä usko näihin kapinoitsijoihin. Viisaat, jotka
sinua yllyttävät, pelkäävät sinua. Tyhmät, jotka sinua jumaloitsevat,
hyödyttävät sinua vähän, ja minne katsonkin on Fiesko hukassa.
Fiesko (tukevasti astuskellen). Arkuus on suurin vaara. Suuruus vaatii
myös uhria.
Leonoora. Suuruusko, Fiesko? -- Että sinun älysi tahtoo niin pahoittaa
minun sydäntäni! -- No niin! Minä luotan sinun onneesi, Fiesko, että
sinä voitat. -- Voi silloin minua, sukuni kurjinta! onneton, jos ei
onnistu! onnettomampi, jos onnistuu. Rakkaani, tässä ei ole mitään
valittavaa. Jos ei herttuata tule, on Fiesko hukassa. Minun puolisoni
on hukassa kun herttuata halaan.
Fiesko. Sitä en ymmärrä.
Leonoora. Voi, Fieskoni! Hallituksen myrskyilmassa kuivaa rakkauden
hellä lanttu. Ihmisen sydän, ja vaikka Fieskokin olisi se ihminen, on
liian ahdas kahdelle kaikkivaltiaalle Jumalalle -- jotka toisillensa
ovat niin vihaiset. _Rakkaudella_ on _kyyneleitä_ ja se ymmärtää
kyyneleitä, _vallanhimolla_ on vaskiset silmät, joissa ei ikänä
helmeile tunteiden kyynel. -- _Rakkaudella_ on vaan _yksi_ tavara,
se luopuu koko muusta maailmasta -- _vallanhimo_ näkee nälkää koko
luonnon ryöstössä. -- _Vallanhimo_ pirstaa maailman heliseväksi
vankihuoneeksi -- _rakkaudella_ on onnela joka erämaassa. -- Jos nyt
uinahtaisit minun rinnalleni, niin uppiniskainen vasalli uhkaisi sinun
valtakuntaasi. -- Jos nyt lankeisin syliisi, niin sinun hirmuvaltijaan
pelkosi kuulisi murhaajan syöksyvän salaovesta ja ajaisi sinua
huoneesta huoneeseen. Niin, vielä suurisilmäinen epäluulo tarttuisi
vihdoin perheelliseen sopuun. -- Kun Leonoorasi nyt toisi sinulle
virvoitusjuomaa, sinä vapisten lykkäisit pikarin pois ja helleyttä
soimaisit myrkynsekoittajaksi.
Fiesko (seisahtuu kauhistuneena). Leonoora, lakkaa! se on kammottava
kuvaus.
Leonoora. Eikä kuvaus ole kuitenkaan valmis. Minä sanoisin, uhraa
_rakkaus_ suuruudelle, uhraa _rauha_ -- kun et vaan Fieskoa. -- Ah, se
on hengenotto! -- Harvoin nousivat enkelit valtaistuimelle, _harvemmin_
valtaistuimelta. Jonka ei tarvitse peljätä ketään, armahtaako se
ketään. Joka kaikkiin toivoihinsa voi liittää ukkosenvaajan, pitääkö
hän tarpeellisena panna lempeätä sanaa sen oheen.
Fiesko (töytää levotonna pitkin huonetta). Leonoora, taukoa! Silta on
revitty takanani. --
Leonoora (katsoo häneen nääntymäisillänsä). Ja miksi et, puolisoni?
Ei vielä tekemätön ole tehtyä! (Vienommasti, hellästi ja hiukan
viekkaasti). Kuulin minä sinun kerran vannovan, että minun kauneuteni
on kaikki sinun aikeesi kaatanut -- väärin sinä vannoit, viekastelija,
taikka on se ennen aikaansa lakastunut. Kysy sydämmeltäsi kuka on
vikapää? (Tulisemmin syleillen häntä molemmin käsin). Tule takaisin.
Toinnu. Luovu. Rakkaus palkitsee sinun. Eikö minun sydämmeni voi
sinun tavatonta haluasi viihdyttää? -- Oi, Fiesko! otsaside on vielä
köyhempi. -- (Hyväillen häntä). Tule! Minä opettelen ulkoa kaikki sinun
toivosi, minä sulatan kaiken luonnon hurmauksen rakkauden suudelmaan,
iäti pitääkseni jalon karkurin näissä taivaallisissa kahleissa -- sinun
sydämmesi on ääretön -- niin on rakkauskin, Fiesko. (Vienommasti).
Yhden raukan onnelliseksi tekeminen -- jolla on taivaansa sinun
rinnassasi -- jättäisikö se tyhjyyttä sinun sydämmeesi?
Fiesko (kovin liikutettuna). Leonoora, mitä olet tehnyt? (vaipuu
hervotonna hänen kaulallensa). Minä en enää mene kenenkään Genualaisen
näkyviin.
Leonoora (riemulla). Paetkaamme, Fiesko, heittäkäämme ilmaan koko tämä
kiiltävä turhuus, eläkäämme ihanissa alhoissa kokonansa rakkaudelle!
(Painaa häntä sydäntänsä vasten suloisella ihastuksella). Meidän
kirkastettuja sielujamme ei silloin enää vaivaa tuskan synkeä viima --
elämämme juoksee silloin heleästi kuin kimmeltävä lähde luojan puoleen.
-- (Kanunan jyskäys kuuluu. Fiesko hypähtää irti Leonoorasta. Kaikki
salaliittolaiset astuvat saliin).