_Leonoora_ ja _Roosa_ syöksyvät säikähtyneenä sisälle.
Leonoora. Murhaa! huudettiin, murhaa. Täältä tuli melu.
Roosa. Varmaankin taas hurjaa melskettä, niinkuin joka päivä Genuassa.
Leonoora. Murhaa! huusivat he ja kansan hälinästä kuului selvästi
Fieskon nimi. Kurjat petturit! silmiäni tahtovat he sääliä, mutta
sydämmeni vainuaa heidän aikeensa. Mene oitis, riennä katsomaan, sano
minulle minne ne häntä vievät.
Roosa. Tointukaa rouva Bella on jo mennyt.
Leonoora. Bella saa vielä hänen sammuvan silmäyksensä! Onnellinen
Bella! Voi minua! hänen murhaajaansa! Jos Fiesko olisi taitanut
rakastaa minua, ei Fiesko milloinkaan olisi syössyt maailmalle, ei
milloinkaan kateuden puukkoihin! -- Bella tulee! Pois! älä puhu Bella!