Toinen. Andreaan kuvapatsas keskellä neuvoskunnan pihaa!
Kaikki. Palasiksi Andreas! Tuhanneksi palaseksi kivinen ja elävä!
Fiesko. Genualaiset! minkätähden tätä kaikkea minulle sanotte?
Ensimmäinen. Te ette saa sitä sallia! Teidän pitää se pitämän
aisoissansa!
Toinen. Te olette viisas mies, ettekä saa sitä sallia ja teidän pitää
meitä ymmärtämän.
Ensimmäinen. Ja olette parempi aatelismies, ja teiltä pitää hänen se
muistaman, ettekä te saa sitä sallia.
Fiesko. Luottamuksenne miellyttää minua sangen. Voinko sen teoilla
ansaita?
Kaikki (rymyten). Lyökää! kukistakaa! pelastakaa!
Fiesko. Totta kai otatte vielä hyvän sanan?
Muutamat. Puhukaa Lavagna!
Fiesko (istuu). Genualaiset! -- Eläinten valtakunnassa nousi kerran
kansallinen levottomuus, puolueet taistelivat toisiansa vastaan ja
_verikoira_ anasti hallitusistuimen. Tämä, joka oli tottunut ajamaan
raavaita puukkopenkkiin, mellasti valtakunnassa, haukkui, puri ja
kalvoi kansansa luut. Kansa napisi, rohkeimmat liittyivät yhteen ja
tappoivat sen ruhtinaallisen hallin. Nyt pidettiin valtiopäivät tämän
tärkeän kysymyksen ratkaisemiseksi: mikä hallitus olisi onnellisin?
Äänet hajosivat kolmia. Genualaiset, mitä te olisitte äänestänet?
Ensimmäinen. Kansanvaltaa! kaikin kansanvaltaa!
Fiesko. Kansa voitti. Hallitus tehtiin kansanvaltaiseksi. Kukin
kansalainen äänesti. _Enemmistö_ piti puolensa. Kuluipa muutama viikko,
niin ihminen julisti sodan äsken leivotulle vapavallalle. Valtakunta
kokoontui. Hevonen, leijona, tiikeri, karhu, norsu ja sarvikuono
kiljuivat lujasti: aseisiin! Nyt tuli muiden vuoro. Lammas, jänis,
hirvi, aasi, koko hyönteiskunta, lintujen ja kalojen ihmispelkuri
joukko -- astui kaikin väliin ja kitisi: rauhaa! Nähkääs, Genualaiset,
pelkuria oli enemmän kuin sotaisia, tyhmiä enemmän kuin viisaita
-- Enemmistö piti puolensa. Eläinten valtakunta laski aseensa ja
ihminen pakotti sen verolliseksi. Tämä hallitusmuoto siis hyljättiin.
Genualaiset, mihin nyt olisitte suostuneet?
Ensimmäinen ja toinen. Valiokuntiin! kaiketi valiokuntiin.
Fiesko. Tämä hyväksyttiin! Valtiotoimet jaettiin useampiin kamareihin.
Sudet hoitivat raha-asioita, ketut olivat heillä kirjureina, kyyhkyset
valvoivat rikosasioita, _tiikerit_ sovinto-oikeuden jäseniä, pukit
ratkaisivat naimisriitoja. Sotamiehinä olivat _jänikset; leijona_ ja
_norsu_ jäi kuormastoon, aasi oli valtakunnan lähettiläs ja myyrä
virastojen ylitarkastaja. -- Genualaiset, mitä luulette tästä viisaasta
jaosta. Ketä ei susi repinyt, sen kettu petti. Kuka tältä pääsi,
sen aasin tyhmyys tallasi. Tiikerit tappoivat viattomia; varkaat
ja murhamiehet saivat kyyhkysiltä armon; ja lopuksi, kun viroista
luovuttiin, havaitsi myyrä niitä moitteettomasti hoidetun. Eläimet
kapinoitsivat. Valitaan _yksivaltijas!_ huusivat he yhteen suuhun,
jolla on kynnet ja aivot ja ainoastaan _yksi_ vatsa -- ja yhden
päämiehen hyväksyivät he kaikin -- _yhden_, Genualaiset, mutta (astuen
uljaasti heidän keskellensä) se yksi oli leijona.
Kaikki (lyövät käsiänsä ja heiluttavat hattujansa). Mainiota! mainiota!
Siinä tekivät he viisaasti.
Ensimmäinen. Ja Genua tehköön perässä, ja Genualla on miehensä.
Fiesko. Sitä en tahdo tietää. Menkää kotiinne, ajatelkaa leijonaa!
(Porvarit menevät meluten). Käypä toivon mukaan. Kansa ja senaatti
Fieskon puolella -- Hassan! -- Hassan! -- Tätä tuulta minä käytän.
-- Hassan! Hassan! Minun täytyy lujittaa tätä vihaa! elähyttää tätä
suosiota! -- Joudu Hassan! sinä manalan äpärä! Hassan! Hassan!