_Fiesko, Senturione, Sibo_ ja _Asserato_ hyökkäävät rajusti huoneeseen.
Sibo. Antakaa anteeksi, kreivi, että suutuksissa tulemme tänne ilman
ilmoittamatta.
Senturione. Minua on häväisty, kuolettavasti häväissyt on minua
herttuan nepaa koko neuvoskunnan edessä.
Asserato. Doria on tahrannut sen kultaisen kirjan, josta kukin Genuan
aatelus on lehti.
Senturione. Sentähden olemme täällä. Koko aatelisto on minussa
yllytetty. Koko aateliston pitää jakaman minun kostoni. Oman kunniani
kostoksi minä tuskin vaatisin apua.
Sibo. Koko aatelisto on hänessä loukattu. Koko aateliston pitää
puhkuman tulta ja leimua.
Asserato. Kansakunnan oikeudet särjetty. Tasavallan vapaus on saanut
kuoleman vamman.
Fiesko. Te jännitätte koko minun mieleni!
Sibo. Hän oli vaaliherrojen joukossa yhdeksäskolmatta, oli
prokuraattorin vaalissa vetänyt kultaisen kuulan. Kahdeksankolmatta
ääntä oli koossa; neljätoista minulle, yhtä monta Lomellinolle! Dorian
ja hänen oli vielä poissa.
Senturione (vilkkaasti tarttuen puheeseen). Oli vielä poissa. Minä
äänestin Siboa. Doria -- tuntekaa minun kunniani haava -- Doria --
Asserato (keskeyttäen taas hänen puheensa). Sellaista ei ole kuultu
eikä nähty niinkauvan kuin valtameri on Genuan ympärillä aaltoillut.
Senturione (jatkaa kiivaammin). Doria veti miekan, jonka hän oli
piilottanut tulipunaisen takkinsa alle, pisti minun huutoni siihen ja
huusi kaikkien kuullen.
Sibo. "Senaattorit! tämä ei kelpaa! tämä on rikki! Lomellino on
prokuraattori".
Senturione. "Lomellino on prokuraattori" ja heitti miekkansa pöydälle.
Asserato. "Ja huusi tämä ei kelpaa" ja heitti miekkansa pöydälle.
Fiesko (vähäsen vaiti oltua). Mitä päätätte tehdä?
Senturione. Tasavallan sydämmeen on pistetty. Mitäkö päätämme tehdä?
Fiesko. Senturione, kahilat taittukoot tuulessa. Tammet tahtovat
myrskyä. Minä kysyn, mitä te päätätte?
Sibo. Minä ajattelin kysyttävän mitä Genua päättää.
Fiesko. Genua! Genuako? Mitä siitä? se on lahonnut, repee kun siihen
rupee. Vai luotatteko ylimyksiin? Ehkä sentähden, että he vääntelevät
suutansa, nostelevat olkapäitänsä, kun valtioasioista puhe tulee? Mitä
niistä? Heidän sankaritulensa palaa Levantin tavarakääröissä, heidän
henkensä häilyy tuskallisesti heidän itä-intialaisten laivojensa
ympärillä.
Senturione. Oppikaa paremmin arvostelemaan ylimyksiämme. Dorian pöyhkeä
työ oli tuskin tehty, niin muutama sata heistä syöksi revittyine
vaatteinensa torille. Neuvoskunta hajosi.
Fiesko (pilkallisesti). Niinkuin kanat kun haukka iskee joukkoon.
Senturione (rajusti). Ei! vaan niinkuin ruutitynnyri kun sinne valkea
putoo.
Sibo. Kansa raivoo myös -- tiedättehän mitä haavoitettu karhu tekee!
Fiesko (nauraa). Sokeana, taidotonna se röhkäle ensin mellastaa
kömpelöillä raajoillansa, uhkaa niellä avoimeen kitaansa ylhäisen ja
alhaisen, läheltä ja kaukaa ja viimein kompastuu risuihin. Genualaiset!
turhaan! Merenvaltijan aika on loppunut. Genua on kaatunut nimensä
alle. Genuan on käynyt niinkuin voittamattoman Rooman, joka pallona
lensi hentokaisen pojan Oktavianuksen kouriin. Genua ei voi olla
enää vapaana. Genua kaipaa yksivaltijaan lämmintä. Genua tarvitsee
itsevaltijaan, siis suosikaa huimapäätä Gianettinoa.
Senturione (julmistuen). Silloin kun vihaiset elementit toisillensa
leppyvät ja pohja saa etelän kiinni -- Tulkaa kumppanit!
Fiesko. Viipykää! viipykää! Mitä mietitte, Sibo?
Sibo. En mitään, tai joutavaa asiaa, jonka nimeksi tulee Maanjäristys.
Fiesko (vie heidät kuvapatsaan luo). Katselkaapa tätä veistokuvaa.
Senturione. Se on florensilainen Venus. Mitäs se nyt meihin koskee?
Fiesko. Tottahan se miellyttää teitä.
Sibo. Totta, olisimmehan huonoja Italialaisia. Kuinka te sitä kysytte?
Fiesko. No, kulkekaa maailmat halki ja etsikää tämän naiskaavan
kaikkien eläväin yhtäläisten joukosta parhaiten onnistunut, jossa on
tämän ajatellun Venuksen kaikki viehättäväisyydet.
Sibo. Ja vaivasta saamme sitten?
Fiesko. Sitten saatte vakuuden, että mielikuvitus on turhaa
kerskailemista.
Senturione (äkäisenä). Ja mitä voittaneet?
Fiesko. Olette voittaneet vanhan riidan luonnon ja taiteilijain välillä.
Zenturione (tulisena). Ja sitten?
Fiesko. Sitten! sitten! (alkaa nauramaan). Sitten olette unhottaneet
huomata Genuan vapauden häviön. (Senturione, Sibo ja Asserato menevät).