_Sen teon pidän minä erittäin
merkillisenä ennen kuulumattoman
rikoksen ja vaaran tähden_.
_Sallustius Katilinasta_.
_Tämän historian olen ottanut pää-asiallisesti kardinaali v. Retzin
kirjasta Conjuration du Comte Jean Louis de Fiesque ja Histoire des
Conjurations, Histoire de Genes sekä Robertsonin Geschichte Karls V.
nimisistä teoksista. Tapauksien ohessa käyttämääni vapautta puolustaa
Hamburgin näytelmätaiteilija, jos ei, niin minä ennen pidän omat
mielikuvaelmani kuin tosiasiat viallisina. Salaliiton todellisen
lopun, jossa kreivi toivojensa perillä onnettoman sattuman kautta
hukkuu, täytyi kokonansa muuttaa, sillä näytelmän luonto ei salli sulan
sattuman tai välittömän kaitselmuksen kajoamista. Kovin ihmettelisin,
miksi ei vielä kukaan murhe-runoilija ole tästä aineesta kirjoittanut,
ellen löytäisi kyllin syytä juuri tässä epänäytelmällisessä
päättymisessä. Korkeammat henget näkevät teon juonteen ikäänkuin
hienoina hämmähäkinsiimoina juoksevan koko avaran maailmanjärjestelmän
lävitse ja kiintyvän kenties tulevan ja menneen ajan äärimmille
rajoille, jossa ihminen ei näe muuta kuin ihan ilmeisen tosiasian.
Mutta taiteilija katsoo kauvaksi näkemätöntä ihmiskuntaa, jota hän
opettaa tahtoo eikä tarkkanäköistä kaikkivaltaa, jolta hän oppia saa_.
_Ryöväreissäni olen aineeksi ottanut huikentelevaisen tunteen uhrin.
-- Tässä etsin vastakohtaa, taidon ja kavaluuden uhria. Mutta niin
merkillinen kuin Fieskon onneton tuuma onkin historiassa, niin helposti
se kuitenkin voi olla vaikutustansa näyttämöllä tekemättä. Jos totta
on, että vaan tunteet tunteita herättävät, niin ei minun mielestäni
valtiollinen sankari sopinut näyttämölle juuri sellaisena kuin hänen,
ollaksensa valtiollinen sankari, täytyy ihmisluontoansa kätkeä. Ei
minun siis auttanut puhaltaa tarinaani sitä elävää hehkua, joka
pelkällä innostuksella valtaa, vaan ihmissydämestä kehitellä kylmää,
hedelmätöntä valtiopuuhaa ja siten juuri taas tarttua ihmissydämmeen
-- kietoa miestä valtioviisaalla päällä -- sekä kekselijäästä juonesta
tuoda ihmiskunnalle eri näkemyksiä -- sitä minun auttoi tehdä. Minun
suhteeni porvarilliseen maailmaan saattoikin minun tutustumaan paremmin
sydämiin kuin valtiokamariin ja kenties on juuri tämä valtiollinen
heikkopuoli käynyt runolliseksi hyväksi_.
_Fr. v. Schiller_.