EEDIT: Olkaa hyvät ja istukaa pöytään, hyvät ystävät. Ihana päivä!
JAAKKO: Onnen, rauhan päivä.
HERMAN: Kun se vanha rakkauskin vielä elää ja tepposiaan tekee.
EEDIT: Ja sittenkin sanovat, että meille raha ja rakkaus on sama, ettei
meissä ole moraalia, ei katsantotapoja!
KATARIINA: Ei katsantotapoja, ei moraalia? Meissä? Kun muuta ei
olekaan!
KARHU: Ei, epäilemättä, ei muuta kuitenkaan!
KATARIINA: Mitäs meistä kertoo historian lehdillä sekin jalo tapahtuma,
kun tehtiin jo rauha ja sodat ja edut jätettiin nurkumatta selän
taakse.
ANNA: Viimeinen tuo lienee ollutkin sota maailmassa nyt!
HERMAN: Vielä ne soivat sodan äänet. Minä näen tämän kansan, se on
niskuri kansa. Siksi jokainen sitokoon miekan kupeellensa ja nouskoon
ja lyököön, jos raskii, maahan epäjumalansa. --
JAAKKO: Sen kultaisen vasikan.
EEDIT: Eikös se meitä korvesta ulos johdattanut? Epäilen, tokko meissä
on sen kukistajaa.
LAHJA: Jos ei meissä, tulevat toiset ja sen tekevät. Lapsi meidän --
hän, hän sen tekee!
KARHU: Ee-ep--?
EEDIT: Epäilemättä!
Esirippu.