Paimenet olivat muuriaispesän polttaneet, syystä että muuriainen oli
kovasti purrut heitä. Tähän ei muuriainen tyytynyt, hän tuli vihaiseksi;
vaan ei ollut hänellä niin paljon voimaa, että sen tautta olisi
pieksänyt paimenet, että he hänen pesänsä polttivat. Sentähden meni hän
vihoissaan Jumalan luokse ja kaipasi kiivaasti paimenten päähän, että he
laitumella käydessään aina pudottelivat paljon leivänmuruja maahan;
mutta pesän polttamisesta ei hän tahtonut Jumalalle virkkaa mitään
siksi, että hän itse ensinnä oli purrut paimenia. Jumala sanoi: "Voipi
kyllä olla niinkuin sanot, mutta sinulla ei ole vierasta miestä, joka
sen todistaisi; mene ja tuo itsellesi todistaja." Muuriainen läksi nyt
vierasta miestä hakemaan ja sanoi mennessään itseksensä: "Minun pitää
hämähäkki hakeakseni, kyllä se mies tietää minun ja paimenten välillä
todistaa oikeuden, sillä hän elää ikänsä noiden koirien kanssa
karjamailla." Kohta tapasikin hämähäkin ja sanoi tälle: "Tule nyt,
veljeni, minulle todistajaksi, sillä minä käyn paimenten kanssa
käräjätä." Hämähäkki kysyi: "Mikäs riita teillä sitten on?" Muuriainen
ei selittänyt riitaansa hämähäkille, mutta sanoi hänen kysymykseensä:
"Sinun pitää tulla, et saa viivytellä, Jumala itse on siitä käskyn
antanut." Tämän kuultuaan läksi hämähäkki todistajaksi. Kun siitä
Jumalan luo tultiin, kysyi Jumala: "Oletkos nähnyt, että paimenet paljon
leivänmuruja maahan pudottavat?" Hämähäkki vastasi: "Siihen ei ole
paimenten syytä, niillä ei ole sopivaista kohtaa, missä kaikki pienetkin
murut mahaansa söisivät, eikä pöytää, jolla leipäänsä murtaisivat."
Jumala sanoi silloin: "Se on kyllä oikein, mitä sanot ja todistat; mutta
sinä muuriainen, jäät valehtelijaksi, minkätähden sinä omaa
lähimmäistäsi asiatta vihaat?" Samassa antoi hän muuriaiselle kepillä
selkään ja viskasi hänet taivaasta maahan, niin että hän keskeltä
puoleksi katkesi; mutta hämähäkin laski hän köydellä taivaasta maahan,
siksi että hän todisti oikeuden. Tästä syystä on hämähäkillä tänäkin
päivänä omat verkkonsa köysinä, että hän voipi sekä ylöspäin nousta että
maahan laskeutua, mutta muuriainen on ijäti kahdesta kappaleesta
niinkuin hän taivaasta maahan pudotessa oli jäänyt, keskeltä hoikka, pää
ja perä paksut.