Tässä niinkun ensimmäisessäkin osassa painetut sadut ja tarinat ovat
maamme tienoilla kansan suusta kerätyt ja Suomalaisen omaan
kertomus-tapaan puhutut. Ainoastansa tarinoiden ulkonainen asu ja
jär'estys lienee hiukan jossakussa toimittajan kautta muodostunut,
vaikk'ei sentähden luonnostansa muuttunut; sillä kaikki kansansuisen
kertomuksen omituisuudet on kaikella mokomin ko'etettu toimittaessa
tarkkaan säilytellä.
Jos tarinat alkuudesta olisivat selvään ja ehyesti haastetut sekä sen
mukaan sitte kerätessä tarkoin kirjoitetut, sopisi heidät semmoisinaan
kentiesi painattaakin; vaan semmoinen ei ole asian jälki. Milloin ovat
tarinat alkuansa vaellinaisina kerätyt ja virheellisesti sekä
vi'allisesti kirjoitetut, eivätkä semmoisinaan ole päteviä, vaan
sietävät tarpeellista korjuuta. -- Milloin taas on yhtä tarinaa
useammasta paikasta kirjoiteltu, vähäisen eri tavalla kustakin; ja missä
kertomuksessa on tarinan alku, missä loppu, missä mikin puoli ehyempi ja
somempi; toisista paikoin ei ole kun vähäisen tarinan katkelmaa vaan
saatukaan. Näitä puutteellisia kertomuksia on toimittaessa täytynyt
parsiella ja toisinansa, missä sen asia on vaatinut, useampaa toisintoa
ja tarinan loh'elmaa sovitella toiseensa, toisinansa taas jotakuta
liikapaikkaa tarinasta hyl'ätä. Tämä tämmöinen sovittelu ja järestäminen
on ollut toimittajan pää-ko'e ja tarkoitus, missä lienee hän onnistunut,
missä ei. Jos sitä vastaan toisinnot enemmän ovat eronneet toisistansa,
olemme ne toistensa rinnalla kertoneet, vaikka heissä kertomuksen
pää-juoni olisikin yksi; niin saapi siitä nähdä, miten samaa tarinaa eri
tienoin aina eri tavalla puhutahan.
Mikäli tilaisuutta on ollut, olemme siinä sivussa muidenkin kansojen
satukokouksia tutkineet ja missä vaan yhdenlaatuisia kertomuksia on
löytynyt, ne aina vastaavaan suomalaiseen tarinaan verranneet. Nämä
kunkin tarinan alkuun liitetyt vertaelmat näyttävät monenkin tarinan
olevan lavealta maailmassa tunnetun ja useammallekin kansalle yhteisen;
vaan elköön siitä syystä kukaan sentähden epäelkö tässä kerrottuiden
tarinoiden todenperäistä suomalaisuutta. Ken erityisten kansojen
synnyttämiä tarinoita aikansa tarkkuudella tutkii ja keskenänsä
vertaelee, on kyllä havaitseva heissä jotakuta yhteyttä ja
heimolaisuutta, vaan eroittaa myös hyvästi kunkin kansan omituiset
kertomukset muista vierahista. Niin tapaa hän esimerkiksi Suomalaisilla
ja Turjalaisilla useinkin taikka kohdastaan yhtäpitäviä eli joksensa
toisiinsa vivahtavia tarinoita, vaan keksii heissä myös tähdellisen
eroituksen; sillä peräksi pantu aine ja ajatus kyllä ovat alkuansa
Suomalaisille sekä Turjalaisille yhteiset, mutta kumpikin kansa on ne
omituisella tavallansa oivaltanut ja niistä miettimät ja rakentamat
tarinansa kansallisen luonteensa ja taipumuksensa mukaan muodostanut.
Puheeksi tulleilla kansoilla tosin on kansakäymistä ollut keskenänsä,
varsinkin muinoisempina aikoina, ja monikin tahtoisi kentiesi tämän
päähän syyttää koko heidän tarinoitensa yhtäpitävyyttä; mutta mainittu
heimolaisuus tarinoiden suhteen on useinkin yhtä suuri kun ei suurempi
vielä etäisempien kansojen välillä. Kun muka joku Karjalan periltä eli
Vienanmeren ranteilta kerätty Suomalainen tarina tavataan pääjuonensa ja
koko sisällisen rakennuksensa suhteen yhdenlaisena esimerkiksi
Arapialaisilla ja Valakkialaisilla, niin eihän tätä enää käy keskenäisen
kansakäymisen päähän väittäminen, totta asiaan muuta syytä lienee! --
Näyttäisi piammastaan siltä, kun olisivat erityiset maailman kansat
ensimäisestä alkuperäisestä kodistansa säilyttäneet joitakuita yhteisiä
muistoja, joita sitte aikojen kuluessa kukin on mielessään vähäisen eri
tavalla vaan kuvaellut. -- Niinpä käykööt nämäkin rakkaasta isäimme
maasta kerätyt tarinaiset tässä nyt julkisuuteen, näytiksi, mimmoisina
Suomalaiset ensimäisen lapsuutensa muistelmia ovat säilyttäneet.
Elimäen Hämeenkylässä Lokakuussa 1853.
_Eero Salmelainen_.