Helleenit eivät suinkaan olleet tyytyväisiä siihen pieneen
kuningaskuntaan, joka heille lohkaistiin Turkin ruumiista. Vielä
kituivat miljonat heimolaiset samassa kurjuudessa, josta he olivat
päässeet. Ennen he eivät luvanneet levätä, kuin koko kansa olisi
yhdistetty yhdeksi ja ehkä Bysantsio valloitettu.
Niin sai Turkki pienestä Kreikasta Davidin, joka alati on valmis
linkoomaan sen ohimoon kuolettavan kiven. Vielä harmillisemmaksi
kuin sodanhankkeillaan Kreikka kävi alituisella pokkuroimisellaan
suurvaltain neuvotteluissa. Kreikkalaiset ovat vielä parempia
diplomaatteja, kuin sotilaita, ja kielellään, eikä miekallaan, he
lohkaisivat Turkista irti Thessalian ja osan Epirosta.
Helleenien lähimpänä päämääränä oli sen jälkeen Kretan, Makedonian
ja Epiroksen vapauttaminen, joka Turkin heikontumistaan heikontuessa
ei näyttänyt toivottomalta. Kuta enemmän sairas mies sotkeutui
huonoihin raha-asioihinsa, sitä enemmän' hääräsi Kreikka, uhraten
sotavarustuksiin satoja miljoneja ulkomailta lainaamistaan rahoista.
Siitä alkoi itämailla tulla alituinen "levottomuuden aines", niinkuin
diplomaatit sanovat, eivätkä sen pyyteet ensinkään käyneet yhteen
heidän reseptinsä kanssa, että annettaisiin Turkin lahoomistaan lahota,
kunnes kappaleet itsestään putoisivat odottavien syliin.
[Kuva: T:ri E.J. Dillon kretalaisen munkin puvussa.]
Kieltämättä on valtiomiehillä syytä liikkua varovaisesti Balkanin
niemellä, jossa he keskinäisen kateutensa vuoksi niin äkkiä voivat
sekaantua sotaan, mutta syytä oli Kreikallakin kiirehtiä asioita.
Huolimatta kauneista puheistaan eivät diplomaatit pääsisi pitkälle,
elleivät teon miehet tapauksilla väkisin tyrkkisi heitä eteenpäin.
Kreeta on alituisilla kapinoillaan harjoittanut tämmöistä teon
politiikkaa, mutta kun pitkälliset verenvuodatukset ja hävitykset
eivät vielä näkyneet olevan riittävä ostohinta saaren vapaudelle, niin
sekaantui lopulta Kreikan hallitus asiaan, antaakseen sille vauhtia, ja
lähetti eversti Vassoksen pataljoonineen Kreetaan.
Tämä teko antoikin vauhtia tapauksille. Helleenien kesken sekä
Kreikassa, että Turkin maakunnissa ja muualla Europassa heräsi
yleinen innostus, hetki oli tullut heidän kansallisten pyrinnöittensä
toteuttamiseksi. Läheltä ja kaukaa tulvasi kreikkalaisia vapaaehtoisia
Atheenaan, odottamaan, jopa kiirehtimään tulevia tapauksia. Sodan
vaara oli astunut jättiläisaskeleen eteenpäin, se antoi diplomaateille
kiirettä. Kreikkaa taottiin uhkauksilla ja lupauksilla, mutta kun ne
eivät mitään auttaneet, niin saatiin aikaan keskinäisiä välipuheita,
joiden kautta sota piti rajoitettaman. Kreikka saisi alkaa sen omalla
Lihallaan.
[Kuva: Kreikkalainen pappi,]
Europan yleisössä oli jännitys suuri näiden tapauksien vuoksi, joita
tuhannet sanomalehdet vielä liioittelivat. Eihän kenkään voinut
arvata, kuinka läheltä ne yleisen sodan vaaran vuoksi koskisivat.
Mutta vaikka Turkki vereksillä verilöylyillä keskellä höyryn ja
sähkön vuosisataa muistutti maailmalle olemisensa laatua, niin saivat
kreikkalaiset osakseen niukalta kannatusta, melkeinpä vaan Englannin
vapaamielisiltä ja italialaisilta. Saksassa oltiin heille vihoissa, kun
he eivät maksaneet velkojaan. Ranskassa taas on lakattu itsenäisesti
ajattelemasta. Ihmisillä ei ollut halua sotia, eivätkä he tahtoneet
muistaa itämaista kurjuutta, jonka lopettaminen on sivistyneen maailman
velvollisuus, ja joka antoi oikeutusta Kreikan kevytmieli.sille
hommille.
Suuret ulkomaiset lehdet olivat jo talvella lähettäneet
kirjeenvaihtajansa liikkeelle seuraamaan läheltä tapauksia. Kuta
suuremmaksi mielten kuohu kävi Kreikassa, sitä etäämmältä pohjolastakin
alkoi tipahdella Atheenaan miehiä, ja lopulta Helsingistäkin,
jossa jännitys ei suinkaan ollut pienin, lähetettiin erityiset
kirjeenvaihtajat, omin silmin näkemiänsä kertomaan.