Aurinko, joka lähenee laskuaan, valaa kultaansa vanhoille
temppelinraunioille, joiden ikivanhoista pilareista toiset vielä
kantavat päänsä päällä mahtavia marmoripalkkeja, toiset taas makaavat
versoovain myrttipensaitten keskellä, kappaleiksi katkenneina.
Murtunutta jaloutta, hävinnyttä kauneutta!
Helleeni paimentaa lammaslaumaansa tuolla vaaran rinteellä, käskien
älykkäitä koiriaan. Hän on reipas, päivän paahtama, parrakas mies,
puettuna ryhdikkääseen kansallispukuun, kädessä pitkä paimensauva.
Karua lammaslaidunta on nyt maasi, joka muinoin kukoisti niin
kauniisti! Paimeneksi, joka kiertelee vuoristoita, ovat kovat kohtalot
sinut tehneet. Ne ovat opettaneet sinut ensimmäiseksi tarttumaan
kädellä pistooliin, tai isoon väkipuukkoon, joita kannat aina
avonaisessa vyötärlaukussa.
Raunioitten välitse kiertelevää polkua astuu nainen, joka päänsä päällä
kantaa saviruukkua. Repaleinen on hänen pukunsa, likainen, mutta
vartalo ja astunta ovat jumalattaren! Ja likaisen huolimattomuuden
alta hämärtää noista piirteistä vielä se sulous, joka helleeniläisissä
kuvapatsaissa lumoo katsojan.
Orjuuden jäljet eivät ole ennättäneet teistä kadota, mutta ei ole
vuosituhansienkaan sorto voinut teistä hävittää jalouden leimaa.
Vanha Hellas leviää tässä ympärilläni. Katseeni mittailee klassillisia
maisemia, poimien kymmeniä rusottavia vuorenkukkuloita, joiden nimet
olen jo piennä oppinut, etsiskellen kypressipuistoja, jotka osottavat
entisten historiallisten kaupunkien tilaa.
[Kuva: Temppelinrauniot Korinthossa.]
Kaikkialla kohtaa silmääni hävitys! Raskaasti on se vyörynyt ylitsesi,
Hellas, musertaen alleen temppelit, kastellen maan kansalaistesi
verellä. Ei liene maailmassa toista maata, joka olisi niin pitkällistä
ja julmaa vainoa kokenut, kuin sinä! Mutta hävityksen suuruus on paras
todistus muinaisesta suuruudestasi.
Kuinka surulliseksi teet mielen, mutta samalla, kuinka herätät
innostusta. Te maat, jotka ihanin piirtein leviätte allani, meret jotka
ulotatte atsurinsinisiä ulapoitanne molemmin puolin Istmon kannaksen,
runsaat muistot valtaavat mielen edessänne, te kasvatatte ajatuksille
siivet, joilla lentää yli vuosituhansien!
Kreikasta on Europan historia alkanut, Hellas on sivistyksemme
kehto. Ja miten kunniakas alku! Helleenit kehittivät inhimillisen
hengenviljelyksen niin korkealle, että heidän tuloksensa vielä ovat
alituisena palaamisen lähteenä. Kuinka monta kertaa vuosisatain
kuluessa on sieltä yhä uudelleen ammennettu henkisen kehityksen
alkeita! Hellaassa kukoistivat tieteet ja taiteet keskellä vanhan
ajan raakuutta, ja vapaudesta tehtiin yhteiskunnallisen järjestyksen
peruskivi.
Oltuasi puolentoista vuosituhatta sorrettuna ja unhotettuna olet
Hellas saanut takaisin vapautesi ja päässyt alkamaan uutta elämää.
Kiitollinen ja muinaisuuteesi ihastunut Europa kiiruhti auttamaan
uljasta vapaudentaisteluasi. Hellyydellä, jota ei ole minkään muun
kansan osaksi tullut, on se tukenut horjuvia vaiheitasi. Monasti olemme
pakottaneet vallanpitäjät luopumaan itsekkäistä pyyteistään ja sinun
ponnistuksiasi auttamaan.
Niinkuin aina hemmotellut lapset, niin et sinäkään ole ollut
pettymyksiä tuottamatta. Mutta muistakaamme tuomitessamme entinen kova
onnesi.