Hans Korp ja hänen jäljessään Polle tulevat oikealta.
KORP. Minne hän läksi?
URPIA (kuin unessa). Pormestari Bilden luo — kotiinsa.
KORP. Tjaa, nainen ei siis lakkaa valitsemasta.
URPIA. Hän ei kestänyt tätä naurettavaa köyhyyttä. (Synkästi; puoliksi
itsekseen). Enkä sitä kestä enää minäkään. (Menee tarmokkaasti
taka-alalle ja poistuu peräovesta, jonka avain vääntyy rasahtaen
lukkoon.)
KORP. Nyt on tainnut sittenkin tulla jokin laskuvirhe — (Pollelle; kuin
suuttuen itselleen.) Herranjumala, Polle, eikö siis ilman rahaa saa
kestämään rakkautta edes muutamaa kuukautta?
POLLE (asiallisen kärkkäästi). Ei sitä saa. (Viisaasti.) Nääpäs, se on
se raha arvon mitta, ihan kaikelle, tavaralle ja runolle ja — muullekin
hellyydelle. Jos mitä vähän lie siinä seassa ilmaistakin, tykkäämistä
nimittäin, niin kyllä se on ostettava, jos kokonaan ja omakseen tahtoo.
Usko pois, ei ne naakelit kestä, jos ei typläys ole hyvä!
KORP (on miettinyt ankarasti). Nyt, Korppi, seuraa sydämen logiikkaa,
älä järjen. — Nämä sydämet eivät ole lakanneet toisilleen sykkimästä —
sen tunnen elävästi. Ei, heissä en ole voinut erehtyä. Jossain muualla
on vika — — (Menee peräovelle ja koputtaa oveen.) Eevert — tule tänne.
(Hetken odotus; koputtaa jälleen.) Eevert — (Kiihkeämpiä koputuksia;
Pollelle.) Hän ei vastaa. (Siirtyy etualaa kohti.) Nyt se hautoo siellä
tietysti itsemurhaa, ja kohta paukahtaa.
POLLE (kauhistuu, hätääntyy). Hyvät ihmiset — eihän se ole syyllinen
rouva eikä Eevert-herra. Vieläkös tulis tässä viattoman ihmisen kuolema
—? (Juoksee peräovelle; koputtaa voimakkaasti.) Hän ei kuule enää — —
(Oveen päin.) Kyllä se rouva rakastaa — kovasti rakastaa —
KORP (puoliksi itsekseen). Tuossa se laskuvirhe taitaa pyöriä —
päästään vialla.
POLLE (yhä hätäisemmin; oveen päin). Eevert-herra, avatkaa, ei turhaan
saa tappaa, kun se — kerran — rakastaa —
KORP (tarttuen Pollea takaapäin kauluksesta). Juudas Iskariot! (Tuo
Pollen, yhä niskasta pidellen, etualalle.) Nyt sinä menet kiltisti
hirteen.
POLLE. Mitäs se nyt enää auttaa. Se on kuollut jo.
KORP. Tunnusta! Muuten et saa haudassakaan rauhaa.
POLLE. En minä mitään ole ihan suoraan valehdellut. Mutta kun minä
melkein uskoin, että —