KORP (lyöden Urpiaa olalle). Sinä heikkouskoinen.
URPIA. Suurta onnea on syytä epäillä aina. Minä tunnen, että se juuri
saa kuoleman-kuumeen pienimmästäkin haavasta. Koko matkan ajan olen
ollut uneton ja levoton - olen pelännyt — Sinä tunnet minut: kaikki tai
ei mitään.
KORP (menee oikeanpuoliselle ovelle; koputtaa). Ruth, Jarbas on
porttien edessä ja Pyhä Yrjänä pelkää — (Urpialle; iloisesti nauraen.)
Olen aina huomannut, että näyttelijäammattiin kuuluu kaunis sydän,
mutta heikonpuoleiset aivot.
URPIA (nousee). Olkoon niin, mutta vannon sinulle: jos kärsimäni tappio
sumentaa nyt pisarankin meidän jälleennäkemisemme ilosta, olen hautaava
itseni ikuisesti, eikä minua silloin enää mikään herätä. En jaksa
aloittaa enää kolmatta elämää. — Ja sinua kiellän silloin sekaantumasta
kohtalooni. Lupaatko sen, kuin miehelle mies?
KORP. Avun annan kunkin rukouksen mukaan. (Vetäytyy taka-alalle, josta
Ruthin tultua poistuu Pollen kanssa oikealle.)