Eevert Urpia tulee pieni matkalaukku kädessä ulko-ovesta.
KORP (leikillisesti). Ave Caesar imperator!
URPIA (menee, silmättyään näyttämölle, oikealle aikoen avata ovea;
huomattuaan tämän olevan lukossa). Miksi ovi on lukossa?
KORP. Paratiisin portilla on aina ollut se ylhäinen ominaisuus. Mutta
käypäs pöytään. (Viitaten pöytään.) "Pyhän Yrjänän" tekijä tarjoo
ylösnousseelle Leijonalle shampanjaa, flamingon kieltä, riikinkukon
aivoja ja hanhen maksaa. Istu, poika.
URPIA (istuutuu väsyneesti; lyhyen vaitiolon jälkeen, jännittyneenä).
Onko Ruth kotona?
KORP. Tottakai — taitaa paistaa satakielen paistia — — ankeriaan
maidossa.
POLLE tulee takaisin mukanaan leipää, jonka asettaa pöydälle.
KORP (osoittaen Pollea; Urpialle). Kas, tuossa on se meidän mesenaatti,
joka muuttui tänä päivänä äkkiä saituriksi. Häntä on rangaistava.
Maksetaan sille Juutakselle koko talven vipit. (Pollelle.) Mutta
osaakin sitten hävetä.
POLLE. Kyllähän me — kun vaan tässä kaikki saavat toisensa, niin ei
tässä maksuista piitata.
KORP. Äläs, poika, kaikki prosenttini latelen sulle kuin herran kädestä
ja juuri nyt. (Urpialle.) Anna ne Pollelle. Minulle riittää maine ja
applodit.
URPIA (katkerana). Muuta ei meillä olekaan.