Tohtori Höök, puettuna frakkiin, tulee nurkkaovesta.
BILDE (nousten ottamaan Höökiä vastaan). Apuun, tohtori Höök — Neiti
Palmu horjuttaa koko lutherilaisen aviojärjestelmän rikkomalla sen
toisen vaakakupin pyhällä vihalla. Millä enää punnita aviovaimon
kauneutta ja arvoa?
IHANELMA PALMU siirtyy seuraavan repliikin aikana istumaan leposohvalle.
HÖÖK. Minä asetun neiti Palmun puolelle. Luther riisti aviosta
sakramentin ja jätti kahleet. Järkevä mies olisi tehnyt päinvastoin.
(Istuutuu oikealle etualalle pöydän luo; neiti Palmulle, kohteliaasti
hymyillen.) Hän ei näytä olleen selvillä asiasta, muuta kuin Katharina
von Boraan nähden.
IHANELMA PALMU (yhtyen leikkiin). Olen aina kuullut, että lakimiesten
on mahdoton päästä taivaaseen. Nyt kuulen ensi kerran, että
teatterimiehet ovat heidän seuraansa kypsiä. Herra Bilde puolustaa
kaksinaismoraalia ja te, tohtori, höllää moraalia.
HÖÖK. Meillä ei, ikävä kyllä, ole olemassa mitään sukupuolimoraalia,
hyvä neiti, jollemme sellaiseksi katso hyppäystä kanonisesta oikeudesta
nykyiseen valhemoraaliin, jolla on pöydällä katkismus ja pöydän alla —
"La vie parisienne".
BILDE. So-soo, veli, unohdat, että tämä yhteiskunta — kaikista
yhteiskunnista paras — perustuu yksityisomistukseen. Ja sen moraali
taas, se on kirkas kuin kulta! Naisen uskottomuus on loukkaus miehen
omaisuudelle, se voi tuoda salaa vieraan perillisen pesään. Mutta mies
ei. Hänellä on siis oikeus niin moneen naiseen kuin hänen kapitaalinsa
riittää. (Neiti Palmulle.) Katsokaas, neiti, sen nuotan perässä oli
kultakala, ja se määrää koko saaliin, sekä arvon että määrän. (Kävellen
rehevästi, tullen Höökin eteen; mielihyvästä nauraen.) Siinä on sulle
moraalia, juupeli! (Seisoen leveänä keskinäyttämöllä.) Mulla on vaimo,
kaunis ja nöyrä, mulla on Liisat ja Lillit, ja tahtoisinpa nähdä, kuka
ne multa ottaa, kun on takanani raha ja laki — he-he —
HÖÖK katsoo vaivautuneena neiti Palmuun.
IHANELMA PALMU (yhteisymmärryksessä). Sigaretti olisi paikallaan, herra
tohtori.
HÖÖK rientää näyttämön yli, tarjoo sekä sytyttää.
BILDE (oudoksuen syntynyttä mielialaa). Niin, niin, tänä iltana ollaan
rehellisiä eikä kainostella.
HÖÖK. A propos — rouva Bilde ei ollut vielä kotona.
BILDE (saamatta aluksi sanaakaan suustaan). Mitäh?
HÖÖK. Niin, hän ei ollut vielä palannut.
BILDE (tolkuttomana hämmästyksestä). Palannut? — Minä itse — saatoin
hänet autoon ja käskin ajamaan suoraan kotiin. (Kävelee vinhasti
edestakaisin, pysähtyy synkkänä etualalle; puoliksi itsekseen.) Olisiko
se sittenkin totta? (Ryntää kiireesti nurkkaovesta.)