KORP (nopeasti). Katsos, Polle, jos tänään olet toista kuin tahtoisit
ja huomenna juuri sitä mitä tänään tahdoit olla, niin eikös ole
viisasta olla juuri tänään sitä mitä et millään ilveellä tahtoisi olla?
POLLE (ihmetellen, ihastuneena). Herrankiesus! Sulla se on äly ja
konsti. Liipata hamara ja terällä ajaa — — justiin nii —
LILL' MARGIT (on seisonut taempana itsekseen pohtien). Mutta mitäs se
sillä — että pormestarinnaksi?
POLLE (Lill' Margitille). Ettäs kehtaat! (Korpille; uhkaavasti.) Jaa,
mitäs sinä Korppi meinaat?
KORP (Pollelle; tyynnyttävästi selittäen). Sinä taistelet pormestaria
vastaan kuin Jago Othelloa vastaan. Ja näyttelet hiljaista marttyyria,
vaikka näet, kuinka hän kohta hakkailee ja halailee Lill' Margitia.
Siitä hommasta pannaan mies kiikkiin. Sinä todistat ja minä myöskin. Ja
rouva Ruth saa silloin eron. (Lill' Margitille vihjaisten.) Pormestari
on silloin kuin poikamies ja sinä — melkein kuin pormestarinna. Kukas
tietää?
LILL' MARGIT käännähtelee ja myhäilee hyvillään; siirtyy oikealle
peilin eteen peilailemaan.
POLLE (kyräilevästi). Tolkuta mitä tolkutat — ei meitä petetä.
KORP. Ei meitä, vaan toiset. (Vetää Pollen erikseen etualalle.) Jos
mies menettää vaimonsa, hylkää hän myös rakastajattarensa, sillä
salalempi maistuu vain aviossa. Luvallisesta ja luvattomasta, näet, on
kierretty koko aviojärjestelmämme punainen lanka. Jos toinen ratkee,
katkee koko lanka—usko pois, Margit saa matkapassin —
POLLE (päättävästi). Kii'on!
KORP. Ja silloin tuo tyttö sinua vasta rakastaa!
POLLE (kääntyen Lill' Margitin puoleen). Rakastatkos — ihanko rakastat?
LILL' MARGIT (yhä peilaillen; huolimattomasti). Miks'enkäs rakastaisi?
Mikäs mua sitten estäis —?
POLLE (yhä innostuen; deklamoiden). Ja rakkaus kun kestäis!
LILL' MARGIT (innostuen mukaan, lähestyen Pollea ja tökäten häntä
kylkeen). Ja laskut kuitti — rouva maksais —
POLLE (melkein tanssittaen Lill' Margitia; iskien silmää Korpille). Ja
äijänkääkkänä, mitäpä jaksais? Lill' Margit Pollea rakastaa! (Aikoo
suudella.)
LILL' MARGIT (huitaisten Pollea korvalle). Hyi, et saa! Ei rouvan
syliin juosta päätäpahkaa. (Polkien jalkaa.) Tolvana siinä!
POLLE (notkistaen toisen polvensa). Kavaljeeri! Etees lankean ja runon
uljahan — —
KORP (on hypännyt nauraen tuolille; hullutellen, käsillä tahtia lyöden).
Ja Desdemona lempii Jagoa, Othellon tappaa julma kuolema! — Päinvastoin
kuin on murhenäytelmässä —
POLLE (on noussut; jatkaen vikkelästi rimmaten). Huvinäytelmässä käy
nyt tässä. (Kuuluu räikeä ovikellon soitto.)
KORP (hypäten tuolilta; kuiskaten, mutta kiihkeästi). Asemiin! Polle
verhon taakse. (Pollen kiirehtiessä vasemmalle.) Verhot kiinni!
POLLE katoo vasemmalle alkooviin, vetäen verhot tiukasti kiinni.
KORP (ällistyneelle Lill' Margitille). Sohvalle siitä. (Lill' Margitin
tullessa sohvan luo.) Pitkin pituuttasi (Lähestyen.) Loju siinä,
raukeana oinistele — niinkuin ikävissäs huokailisit. — Ja valaistus
sopivaksi. (Sammuttaa nurkkaoven luona sähkövalot huomattavan
hämäriksi.) Hämähäkin nystyrät tapaavat kehrätä hämärissä — (Katoo
alkooviin.)