Mr. Bertramin kuoleman jälkeen oli Mannering lähtenyt lyhyelle
retkeilylle, aikoen palata Ellangowanin lähettyville ennen maatilan
huutokauppaa. Niinpä matkusti hän Edinburg'hiin ja muuanne, ja
ollessaan palaamassa siihen Skotlannin lounaiseen maakuntaan, jossa
kertomuksemme näyttämö sijaitsee, hän sadan penikulman päässä
Kippletringanista sai rannikolta antamallaan osotteella ystävältään
mr. Mervyniltä kirjeen, joka sisälsi jokseenkin epämieluisia tietoja.
Olemme jo ottaneet oikeudeksemme tarkkailla sankariamme salavihkaakin,
minkä vuoksi tuostakin kirjeestä lukijalle otteen jäljennämme.
"Pyydän sinulta anteeksi, parahin ystävä, sinulle tuottamaani
tuskaa, pakottaessani sinut avaamaan niin vihavoivia haavoja
kuin kirjeessäsi mainitut. Olen aina kuullut, vaikka kenties
erehdyttävästi, että mr. Brownin huomaavaisuus oli miss
Manneringille aijottua. Mutta olipa asian laita miten tahansa, niin
ei voida olettaa, että hänen rohkeutensa olisi sinun asemassasi
voinut jäädä huomaamatta ja rankaisematta.
Viisaat miehet sanovat, että me luovutamme sivistyneelle
yhteiskunnalle luonnolliset itsepuolustuksen oikeutemme, mutta
sillä ehdolla vain, että lain säännökset suojelevat meitä. Missä
ei korvausta voida saada, siinä käypi alistaminen mitättömäksi.
Yksikään esimerkiksi ei edellytä, ettei minulla ole oikeutta
puolustaa kukkaroani ja henkeäni maantierosvolta yhtä hyvin kuin
olisin villi intiaani, jolla ei ole lakia eikä järjestysvaltaa.
Kysymys vastarinnastani tai alistumisestani riippuu keinoistani
ja asemastani. Mutta jos aseestettuna ja tasaväkisenä alistun
kenenkään, ylhäisen tai alhaisen, vääryyteen ja väkivaltaan, niin
pidettäneen vaikuttimenani tuskin uskonnollista tai siveellistä
tunnetta, olenpa kuka hyvänsä muu kuin kveekari.
Kunnialleni käypä hyökkäys tuntuu minusta hyvinkin samalta.
Loukkaus, vaikka kuinkakin mitätön itsessään, on vaikutuksiltaan
paljoa syvällisempi kaikille elämänvaiheillemme kuin mikään
maantiellä ryöstäjän tekemä vaurio, ja loukatun hyvitys on julkisen
oikeudenkäytön vallassa paljoa vähemmin, tai oikeastaan se on
kokonaan sen tapaamattomissa. Jos ken tahansa suvaitsee Arthur
Mervyniltä rosvota hänen kukkaronsa sisällön, olettaen ettei
sanotulla Arthurilla ole puolustuskeinoja tai näiden käyttämiseen
taitoa ja miehuutta, niin Lancasterin tai Carlislen käräjät
antavat hänelle oikeutta, nykäisyttämällä voron killumaan. Ja
kuka kuitenkaan väittää minun olevan pakko odottaa tätä oikeutta
ja alistua ensi kädessä rosvottavaksi, jos minulla itselläni on
keinoja ja luontoa omaisuuteni varjelemiseen? Mutta jos minua
vastaan lausutaan solvaus, johon alistuminen on maineeni ainiaaksi
tahraamista kunniallisten miesten silmissä ja josta minulle eivät
kykene hyvitystä hankkimaan kaikki kaksitoista ylioikeuden tuomaria
ja kansleri päälle päätteeksi, niin millä lain tai järjen säännöllä
voidaan minut pidättää suojelemasta sitä, minkä pitäisi olla
ja mikä onkin rajattomasti kalliimpi jokaiselle kunnialliselle
miehelle kuin hänen koko omaisuutensa.
Asian uskonnollisista näkökohdista en sano mitään, kunnes
löydän jonkun kunnianarvoisan hengenmiehen, joka tuomitsee
itsepuolustuksen hengen ja omaisuuden uhattuna ollessa. Jos
sen sopivaisuus jälkimäisessä tapauksessa yleiseen myönnetään,
niin voitaneen tehdä varsin vähäisen eroa ruumiin ja tavaran
suojelemisen sekä maineen varjelemisen välillä. Että maineen
kimppuun voivat hyökätä henkilöt, jotka ovat elämässään
kokonaan toisella arvotasolla, siveellisiltä periaatteiltaan
kenties tahrattomat ja maineeltaan puhtaat, se ei voi vaikuttaa
itsepuolustusoikeuteni laillisuuteen. Voin pahotella, että
asianhaarat ovat jouduttaneet minut henkilökohtaiseen
kiistaan sellaisen yksilön kanssa; mutta samaa mielipahaa
tuntisin jalomielisen vihollisen kaatumisesta miekkani tiellä
kansainkeskisessä riidassa.
Kysymyksen jätän kuitenkin omantunnon asiaksi, huomauttaen
vain, ettei kirjottamani sovellu ammatti-kaksintaistelijaan
eikä kunniakiista hyökkäävään osalliseen. Tahdon vain vapauttaa
syystä sen, jonka ahdistaa taistotantereelle sellainen loukkaus,
että kärsivällinen alistuminen siihen ainiaaksi tärvelisi hänen
yhteiskunnallisen arvonsa ja maineensa.
Olen pahoillani siitä, että ajattelet asettua Skotlantiin asumaan,
hyvillänipä sentään, kun et kuitenkaan kovin mittaamattoman
taipaleen taakse joudu ja kun leveysaste on meille suosiollinen.
Devonshiresta Westmorelandiin siirtyminen saattaisi hytisyttää
Intian paahtelemaa miestä; mutta meidän luoksemme Gallowaysta tai
Dumfriesshiresta poikkeaminen on askel lähemmäksi aurinkoa, vaikka
lyhytkin. Sitä paitsi aavistelen ajattelemasi maatilan olevan sen
vanhan aavelinnan yhteydessä, jossa näyttelit tähtientietäjän
osaa matkallasi pohjoiseen parisenkymmentä vuotta takaperin.
Sitä näkymöä olen sinun kuullut kuvailevan hullunkurisella innon
pauhinalla liian usein, voidakseni toivoa kykeneväni pelottelemaan
sinua päättämästä kauppaa. Toivonpa sentään, että vieraanvarainen
lorulairdi ei ole ajanut matalikolle ja että hänen kappalaisensa,
jolla meitä monet kerrat naurattelit, vielä on _in rerum
natura_.[23]
Ja tähän, hyvä Mannering, soisin voivani lopettaa, sillä
minun on uskomattoman tukala kertoa loppua tarinaani, vaikka
tiedänkin varmasti saavani taata mahdottomaksi minkään tahallisen
sopimattomuuden tilapäisen holhottini Julia Manneringin taholta.
Mutta minun täytyy kuitenkin ansaita lukiossa saamani Avo-Artun
lisänimi. Seuraavaan tapaan on asian meno.
Tyttäressäsi on paljon luonnonlaatusi haaveellisuutta sekä rahtunen
sitä ihailusta viehättymistä, jota kaikissa kauniissa naisissa
ainakin jonkun verran ilmenee. Hänestä sitä paitsi nähtävästi
tulee perijättäresi; se on mitätön seikka niille, jotka Juliaa
minun silmilläni katsovat, mutta tehoisa syötti tekokiiltoisille,
juonijoille ja arvottomille. Tiedät miten olen lasketellut leikkiä
hänen leppeästä kaihomielisyydestään sekä yksinäisistä kävelyistään
aamuisin ennen kenenkään heräämistä ja kuutamolla, jolloin kaikkien
pitäisi olla levolla tai istua korttipöydässä, mikä on samaa.
Alempana mainitsemani lupaus ei kenties ole ulkopuolelta leikin
rajojen lähtöisin, mutta soisin mieluummin siitä pilapuheen tulevan
sinun suustasi kuin minun.
Pariin kolmeen kertaan kuulin viimeisten kahden viikon kuluessa
myöhään yöllä tai hyvin varhain aamulla jonkun flageoletilla
soittelevan sitä pikku hindu-sävelmää, johon tyttäresi on
erityisesti mieltynyt. Ensimältä ajattelin jonkun soitannollisen
palvelijan, jonka soitonhalu ei päivisin saanut tyydykettä,
valitsevan tuon hiljaisen hetken jäljitelläkseen vierashuoneessa
saapuvilla ollessaan mieleensä painuneita säveliä. Mutta viime
yönä valvoin myöhään työhuoneessani, joka on ihan miss Manneringin
kamarin alla, ja kummakseni en ainoastaan selvästi kuullut
flageoletin soittoa, vaan varmistuin siitäkin, että se kuului
ikkunan edustalla leviävältä järveltä.
Uteliaana tietämään, kuka meille noin tavattomalla hetkellä
serenaadia soitteli, hiivin hiljaa ikkunaani. Mutta olipa muitakin
tähystelijöitä kuin minä. Muistanet miss Manneringin valinneen
kamarinsa sen ulokkeen takia, joka avautuu hänen ikkunastaan
järvelle päin. No niin, kuulin juoksuikkunan sälähtävän, luukkujen
kalahtavan auki ja hänen oman äänensä keskustelemassa jonkun
henkilön kanssa, joka vastaili alhaalta. Tämä ei ole 'Paljon melua
tyhjästä';[24] en voinut erehtyä hänen äänestään ja tuollaisista
soinnuista, niin hivelevistä, niin sisältörikkaista --. Ja totta
pulmakseni helähtelivät äänet alhaaltakin hellyyden herkintä
tunnetta. Mutta sanojen sisällyksestä en tiedä mitään sanoa.
Kohotin oman juoksuikkunani ruutua, kuullakseni enemmänkin kuin
pelkkää sorinaa tuosta espanjalaisesta lemmenkohtauksesta. Mutta
kaikesta varomisestani huolimatta hälytti rasahdus puhujat. Alas
luisui nuoren neidin ikkunanpuolisko ja luukut sulkeusivat siinä
silmänräpäyksessä. Airoparin loiskahdus ilmaisi kaksinpuhelun
mies-esittäjän peräytyvän. Vieläpä näinkin hänen veneensä, jota
hän souti hyvin joutuisasti ja kätevästi, kiitävän yli järven kuin
kaksitoistasoutuinen saima.
Aamusella kuulustelin muutamia palvelijoitani kuin sattumoilta
ja sain tietää, että aitausmetsäni vartija oli kierroksillaan
kahdesti nähnyt tuon veneen talon rannassa ja siinä miehen
soittamassa flageolettia. En huolinut pitemmälti udella, peljäten
sekaannuttavani Julian niiden mielipiteisiin, joilta näitä
kyselisin.
Aamiaisella ohimennen viittasin edellisen illan serenaadiin, ja
vakuutanpa miss Manneringin vuorotellen punehtuneen ja vaalenneen.
Oitis annoin seikalle sellaisen käänteen, mikä saattaisi johtaa
hänet luulemaan huomautustani ihan satunnaiseksi. Olen sitte
poltattanut vartiotulta työhuoneessani ja jättänyt ikkunaluukut
auki, säikyttääkseni yöllistä vierastamme lähenteleimästä; ja
yksinäisten kävelyjen estelyksi olen vedonnut lähenevän talven
koleuteen ja sumuilmain raakaan kalseuteen. Miss Mannering
myötäsi tahdottomuudella, joka ei ole laisinkaan hänen luonteensa
mukaista, ja siitä jutun piirteestä minä suoran toden sanoakseni
kaikkein vähimmin pidän. Julialla on liian paljon oman rakkaan
isäkultansa luonnetta, hilliintyäkseen mielijohteissaan, ellei
olisi piileksimässä joku pikku tietoisuus siitä, että saattaa olla
järkevämpi karttaa väittelyä.
Nyt on tarinani kerrottu, ja itsepähän harkitset mitä tehdä.
En ole asiasta maininnut kelpo puolisolleni, joka sukupuolensa
heikkouksien uskollisena salakirjurina varmasti vastustaisi näiden
seikkojen ilmottamista sinulle ja saattaisi sen sijaan saada
päähänsä käyttää omaa kaunopuheisuuttansa miss Manneringiin.
Olipa se kyky kuinkakin voimallinen tähdättynä minuun, lailliseen
kohteeseensa, saattaisi se olettamassani tapauksessa vaikuttaa
enemmän pahaa kuin hyvää, pelkään.
Kenties sinä itsekin katsot järkevimmäksi esiintyä vastaan
panematta tai ottamatta tästä pikku kaskusta tietääksesikään.
Julia on hyvin suuresti erään ystäväni kaltainen; hänellä on nopea
ja eloisa mielikuvitus ja herkät tunteet, jotka ovat taipuvaiset
liiottelemaan elämässä tapaamaansa sekä hyvää että pahaa. Hän on
kuitenkin viehättävä tyttö, yhtä jalomielinen ja sielukas kuin
viehkeäkin. Kaikesta sydämestäni suoritin hänelle lähettämäsi
suutelon, ja hän samaten palkakseni sormilleni läväytti. Tulehan
takaisin niin pian kuin voit. Luota sillä välin siihen, että
parhaansa mukaan pitää huolta ystäväsi
_Arthur Mervyn_.
J.K. -- Luonnollisesti haluat tietää, onko minulla mitään
aavistusta siitä, kuka serenaadin antaja oli. Toden teolla ei
vähintäkään. Näillä seuduin ei ole ketään nuorta herrasmiestä
asemaltaan tai varallisuudeltaan miss Julian arvoista sellaista,
jonka voisin ollenkaan ajatella esittävän tuon tapaista osaa. Mutta
järven tuolla puolen, melkein vastapäätä Mervyn Hallia, on joku
lemmon vesimyymälä, kaikenlaatuisten kulkuriherrain tyyssija --
runoilijain, näyttelijäin, maalarien, soittoniekkain, jotka tulevat
hourimaan, pauhaamaan ja hullaantumaan tästä meidän luonnonihanasta
maastamme. Sen kauneuksista on jonkunlaisena sakkona, että ne
saavat nuo houkkiot teikarit parveilemaan ympärillään.
Mutta jos Julia olisi minun tyttäreni, niin juuri tuollaista
miekkosta minä hänen puolestaan pelkäisin. Hän on ylevämielinen
ja haaveellinen, ja kirjottelee kuusi arkkia viikossa eräälle
kirjeenvaihtajattarelleen, ja sellaisessa tapauksessa käypi
ikäväksi olla vailla aihetta joko tunteiden tai kynän harjotteluun.
Hyvästi toistamiseen. Jos käsittelisin tätä asiaa vakavammin kuin
olen tehnyt, niin olisin kohtuuton tunteillesi; jos kokonaan
jättäisin sen silleen, niin saattaisin omani epäiltäviksi."
Tämän kirjeen tuloksena oli, että eversti Mannering lähetti uskottoman
sanansaattajansa viemään mr. Mac-Morlanille tarpeelliset valtuutukset
Ellangowanin tilan ostamiseen ja itse käänsi ratsunsa eteläisempään
suuntaan eikä "hiljennyt ei hellittänyt" ennen kuin saapui ystävänsä
Arthur Mervynin kartanoon erään westmorelandilaisen järven rannalle.