ELLI. Minäkin tulen aivan heti! (Korjaa pari kirjaa hyllylle.) Olipa
onni, että tulee vieraita —
MATTI. Karkaatteko te nyt molemmat?
ELLI. Minä käyn vain katsomassa, että ruokasalissa on kaikki kunnossa.
MATTI. Enköhän vain kutsukin noita naapurin herroja Matin päivälle,
niin saavat samalla todistaa talonkirjat?
ELLI. Tietysti! Muuten minä kutsun heidät. (Nauraa ja menee perältä
ulos.)
MATTI (hyvätuulisesti). Vai niin tekisit, touhuttaja! (Menee työntämään
oven auki eteiseen, josta kuuluu puhetta ja naurua.) No, tervetuloa,
herrat! Kerran tekin olette löytäneet tienne Rouhulle. (Peräytyy
ovelta.)
MAUNO ja OLLI (tulevat sisään Erkin seuraamina).
MATTI. Päivää, päivää, Mauno! Kuulin krassustasi, että ajoit edellä.
Terveeksi, Olli! Et kai olisi löytänyt taloon, mutta Maunon perässä —
MAUNO. Aivan prikulleen! Olli ajoi edellä ja sujahti ohi veräjän. Minä
ajoin perässä ja poikkesin. Silloin rupesi Olli parkumaan —
OLLI. Minulla on vähän häveliäisyyttä, mutta kai sen tiedätte, ettei
Mauno sellaisesta välitä. Tulee vain vieraisiin, vaikka Matinpäivä on
ovella. Setä antaa hänelle koirannuuskaa sellaisesta!
MATTI. Enkä, helkutissa, annakaan. Pikemmin sinulle, ohiajajalle.
ERKKI. Käykää nyt istumaan ja olkaa tervetulleita! Olemme iloisia, että
tulitte. Menkää tuonne sohvaan molemmat! Siellä on mukavampi — ja isä
saa pitää keinutuolinsa.
OLLI. Tietysti setä saa! (Asettuvat vähitellen istumaan.) Tiedättekö
mistä me tulemme? — Metsästä!
MATTI. Mistä metsästä?
OLLI. Haukkavaaralta! Tämän kylän yhteisiltä metsämailta. Siellä vasta
on rahaa! Voi, veikkoset sentään! Ja koko alue alamaata Haukkajärvelle!
Ajatelkaas sitä tukkien luisua!