Vähän myöhemmin. Lamput sytytetyt.
MATTI (kävelee, pysähtelee ja murahtelee). Ääh! Helkutti! (Menee pöydän
luo istumaan, katselee puhelinta ja silittää tukkaansa kuin aikoisi
astua johonkin vierashuoneeseen; soittaa.) Jahah! Keskuksessa! Niin
kuuluu! Minä täällä taas soittelen Rouhulta, vaikka on sunnuntaipäivä.
Pankaa taas uusi sakkomarkka minun kirjoihini! — No, ei tässä auta kun
on tähdellistä ja unohtui äsken tärkeä pykälä. Pankaa vaan se markka
sinne kirjan kanteen jonkinlaisen viivan muodossa. Kyllä minä sitten — —
ELLI (tulee sisään Tuovin ja Erkin seuraamana. Aikoo juosta isän
luo, mutta pysähtyy, kun oivaltaa isän homman. Vetäytyvät istumaan
sohvapöydän ääreen.)
MATTI (puhelimessa). Hyvä on! No, sovitelkaahan nyt sitten taas niitä
lankojanne vähin erin sinne vallesmanniin päin. Sille multa jäi
sanomatta yksi pykälä. No, joko on kunnossa? Jahah! (Kurkistaa toisiin
ja nyökkää, kääntyy puhelimeen.) Ääh! Helkutti! (Soittaa ja pyyhkii
taas tukkaansa.) Jahah! No, sattuipa vastaan itse vallesmanni! Häh?
— Minähän se vaan täältä Rouhulta. Kukapa muu näin perätysten! Kun
tuota — miten se tulikaan sanotuksi äsken niihin talonkirjoihin se
lehmänruokko? Minä taisin puhua vaan yhdestä lehmästä? Mutta kaksi on
merkittävä! Pidän aina kaksi lehmää ja yhden vasikan. Niin! Talo saa
ruokkia! Eikä sitten muuta olekaan! — Hintako? Se on oikein! 150,000!
Niin! Mutta jos Elli joutuu naimisiin ennen talonluovutusta syksyllä,
niin riittää 100,000 — jos sulhanen tyytyy. — Hyvä! Vallesmanni laittaa
sitten vaan kirjat kuntoon ja tulee meille Matinpäivänä päivälliselle!
— Niin! Silloin täällä pannaan puumerkit ja todistetaan. — Ei! Ei
muuta! Kaksi lehmää ja yksi vasikka! — Niin! Vasikka! Hyvästi vaan!
(Soittaa kiinni.) Ääh! Helkutti!
ELLI (hypähtää ylös). Sinähän toimit nopeasti! Olet kuin entinen
roomalainen, joka hyppäsi ojan yli. (Juoksee isän syliin.) Nyt sinäkin
olet hypännyt ojan yli ja saattanut meidät kaikki tyytyväisiksi.
Kiitos, isä! Äläkä ole minulle vihainen äskeisestä!
MATTI. No, no, no! Älä nyt tukehuta minua, pyryharakka! Menetkös
tiehesi! Et sinä ole enää mikään sylivauva! Painat kuin pakana! Senkin
kakara!
ELLI (nauraa ja nousee). Sano miksi ikinä haluat! Minä olen tyytyväinen
ja kiitän sinua! (Kääntyy menemään sohvaan.) Sellainen se isä on, kun
kiltiksi rupeaa.