Prefekti ei telttaansa tultuaan tavannut Narsesta eikä hänen
sanansaattajaansakaan, mikä seikka häntä ihmetytti. Piso ja Salvius
Julianus, jotka hän oli lähettänyt Areobindoksen luo Anconaan, olivat
jo Calen luona kohdanneet Narseksen etujoukon -- germaanilaisia
ratsumiehiä, kuten he sanoivat -- ja saaneet tältä sekä
bysanttilaiselta arkontilta Basiliskokselta tietää yhtä ja toista
sellaista, että he kiireimmän kautta palasivat varoittamaan Cethegusta.
"Hän on nähtävästi tahtonut yllättää minut", tuumi Cethegus, "mutta
odotahan vain, Narses.
"Belisariuksellakin oli Capuan luona ylivoima. Sittenkin pidin häntä
kurissa hänen Italiassa ollessaan ja vihdoin karkoitinkin hänet täältä.
"Katsokaamme, onko raajarikko voimakkaampi kuin jalopeuramainen
sankari."
"Ole varovainen, päällikköni", varoitteli Piso.
"Ilmassa on kaikenlaista -- ukkosilma kohoaa sinun ylitsesi.
"Tuo Basiliskos, joka on Narseksen uskottu, -- tunnen hänet Bysantin
ajoilta -- oli hyvin salaperäinen minua kohtaan."
"Niin", puuttui Salvius Julianus puheeseen, "hän oli kovin
harvasanainen. Hän kertoi vain sen, minkä itse hyväksi näki."
"Orjamme saivat hänen orjiltaan enemmän tietoja."
"Mutta kun germaanilaisten ratsumiesten päällikkö saapui paikalle ja
kuuli orjien lörpöttelyt, hän iski erään Basiliskoksen palvelijoista
kuoliaaksi."
"Silloin elävätkin tulivat yhtä mykiksi kuin heidän kuolleet
toverinsa."
"Saamamme tiedot olivat hajanaisia, vastakkaisia ja epäjohdonmukaisia."
"Se vain on varma, että Bysantissa on tapahtunut suuria muutoksia!"
"Ja ne ovat tapahtuneet heti sieltä lähdettyäsi."
"Muutamat kertoivat keisarinnan lopettaneen päivänsä hiilihä'ällä."
"Juttu Belisariusta vastaan", tokaisi lainoppinut väliin, "on saanut
uuden käänteen. Keisarin sanotaan kumonneen senaatin päätöksen
Tribonianuksen tai Prokopiuksen vaikutuksesta."
"Nimiä Narses, Antonina, Anicius ja Prokopius mainitaan toistensa
yhteydessä."
"Prinssi Areobindos kuuluu sairastuneen ja Narses on komennettu
sijaan."
"Minä luulen, että siihen tautiin kuolee joku muu kuin
näkinkenkäprinssi."
"Entä minun neljätoista sanansaattajaani", kysyi Cethegus otsaansa
rypistäen.
"Minä luulen", sanoi Licinius, "Narseksen otattaneen ne kaikki kiinni."
"Germaanit nauroivat pirullisesti, kun mainitsin tästä'" sanoi
Julianus.
"Narses on todella saanut komennettavakseen sellaisen joukon, jollaista
ahne keisari ei ole koskaan ennen lähettänyt Bysantin porteista."
"Totta on siis kaikki, mitä olet pitänyt mahdottomana, päällikkö."
"Narses ei lähtenyt Epidamnukseen. -- Siellä ja muualla olleet
Areobindoksen joukot, jotka ovat vähäpätöisiä hänen suunnattomaan
armeijaansa verraten, ovat saaneet mennä pitkin rantaa Polaan Istriaan.
"Hän itse kulki pikamarssissa maanteitä myöten goottilaiseen
Dalmatiaan, hajoitti kuin myrsky kuivat lehdet ne muutamat tuhannet
barbaarit, joita siellä oli, ja valloitti Salonan, Sardonan ja
Jaderan."
"Niin, ja hän noudattaa julmaa menettelytapaa.
"Hän ei jätä jälkeensä ainoatakaan goottia. Kaikki, vaimot ja
lapsetkin, hän otattaa kiinni ja lähettää heti laivoilla Bysanttiin
orjuuteen. Hän kulkee musertavan rautajyrän tavoin goottikansan yli.
Missä Narses on liikkunut, siellä ei ole ainoatakaan goottia elossa ei
maalla eikä kaupungeissa."
"Se on oikein", sanoi Cethegus, "se on suurenmoista."
"Hän on vannonut Justinianuksen valtikan kautta, -- sanotaan -- ettei
hän lepää, ennenkuin keisarin valtakunnasta on viimeinenkin vapaa
gootti tuhottu."
"Taistelussa hän ei koskaan ota vankeja."
"Se on oikein", sanoi Cethegus.
"Polassa hän yhtyi 'toiseen sotajoukkoon', tunkeutui goottilaiseen
Venetsiaan ja kulki läpi koko maan äärettömän leveässä rintamassa.
Oikea siipi kulki eteenpäin vasemman pysytellessä napana. -- Rintama
kulki merestä etelänpuolelta vuoristoon pohjoiseen, ja kuparisen muurin
tavoin mursi alleen tai ajoi varustamattomilta alueilta kaupunkeihin
kaikki gootit. Kaupungit hän valtasi nopeasti yhden toisensa jälkeen.
"Sillä piirittäjänä Narses on etevämpi kuin kukaan muu, sanoi
Basiliskos, joka ei ollenkaan salaa heidän saavuttamiaan voittoja.
"Ne saa prefekti kuitenkin pian tietää", sanoi hän ilkeästi hymyillen,
"samoin kuin suuren Narseksen sotilaallisen menettelytavankin.
"Narses sanoi: Italia on saapas, joka on kuljettava ylhäältä alaspäin.
"Tulinen virkatoverini Belisarius oli hullu lähtiessään kulkemaan sitä
ylöspäin pikkuvarpaasta alkaen.
"Jos goottilaiskirput ajetaan veden rannalta vuoristoon kuivalle, niin
ne eivät huku.
"Ne ovat päinvastoin vähitellen ajettavat vuoristosta, kuivalta alkaen
vettä kohden. Lopuksi, kun saavutaan kapeaan niemeen, on kaikki
ajettava veteen, missä ne hukkuvat.
"Sillä laivaston heiltä on ottanut -- pikemmin varastanut kuin
valloittanut -- oivallinen magister militum per Italiam."
"Kuiskailtiin", sanoi Julianus, "että tuo arvonimi on jo peruutettu".
"Tottapa minä, tämän arvonimen kantaja, siitä jotakin tietäisin."
"Kukapa tiennee. Kerrotaan, että sinut olisi erotettu toimestasi.
"Narses on saanut keisarilta salaiset, sinetillä suljetut toimiohjeet,
jotka hän saa avata ja toimeenpanna vasta tuhottuaan kuningas Totilan."
"Kuka sitä kertoi", kysyi Cethegus nopeasti. "Basiliskos itsekö?"
"Ei, hän puhuu vain sodasta.
"Eräs orja siitä kertoi.
"Tämän kuultuaan germaanipäällikkö löi hänet kuoliaaksi nuijallaan."
"Se oli vahinko", virkkoi Cethegus miettiväisenä. "Se on, hän löi liian
aikaisin."
"Tuo kaiken musertava marssi oli erittäin ihana näytelmä", jatkoi
Basiliskos kertomustaan.
"Vasen sivusta seisoi etelässä vahvana tukipisteenä meren luona, jonka
vahva laivasto sulki. Oikea, joka pohjoisessa ulottui vuorensoliin, --
niihin pantiin voimakkaat vartiostot -- siirtyi vähitellen oikealta
vasemmalle etelään päin samoin kuin linnustaja vetää verkkonsa
levottomasti räpyttelevine lintuineen kokoon. Niistä ei yksikään pääse
häneltä karkuun.
"Ainoastaan Tridentumin ja Bolzanumin kautta pohjoiseen sekä Atesiksen
ja Passaran laaksoihin päin muutamia tuhansia gootteja pääsi vaimoineen
ja lapsineen pakenemaan. He vielä voittivatkin Mansio Majaen luona
Teriolis-linnan varusväen avulla heitä takaa-ajavan arkontti
Zeuxippoksen, joka yhtyi nopeasti pääjoukkoon.
"Mutta lukuunottamatta noita vuoristoon paenneita parvia ja Veronaan
sulkeutuneita joukkoja ei ole ainoatakaan goottia elossa niillä
paikoin, missä Narses on kulkenut tähän saakka. Aqvileja, Concordia,
Forum Julii, Ceneta, Tridentum, Tarvisium ja Comaclum joutuivat
Narseksen käsiin.
"Hän riensi Ravennaan.
"Goottilainen piiritysjoukko luopui heti piirityksestä ja väistyi niin
tavattoman apujoukon edestä länteen päin. Ravennassa verinen Johannes
yhtyi häneen --"
"Sitä en usko", keskeytti Cethegus. "Johannes oli Belisariuksen
uskollinen puoluelainen. Hän vihaa Narsesta tulisemmin kuin
Belisarius."
"Samoin mekin epäilimme. Mutta Basiliskos sanoi nauraen: 'Narses on
voittanut hänet. Te roomalaiset ritarit ja sotatribuunit saatte vielä
nähdä monta Narseksen tekemää ihmettä.'"
"Varmaa on, että Johannes on nyt Narseksen palveluksessa. Hän on
henkivartijain ja hunnien päällikkönä."
Cethegus pudisti päätään.
"Ikävä kyllä" -- jatkoi Piso Basiliskoksen kertomusta, --
"ampumamestarimme Martinus tuhoutui heti Ravennasta lähdettyämme."
"Mitä", kysyi Cethegus ihmeissään. "Martinuskin, Belisariuksen kätyri,
juhta ja laskumestari oli Narseksen palveluksessa?
"Tähän on kätkettynä salaisuus, kuten te jo sanoitte --"
"Ravennan luona", kertoi Basiliskos, "kohtasi meitä ensimmäinen vastus.
"Ei minkään sotavoiman, vaan barbaarikuninkaan laitosten taholta.
"Tämä on sotapäällikkönsä Tejan avulla pannut toimeen erittäin
nerokkaasti laaditun puolustusjärjestelmän, jonka piti suojella Italiaa
pohjoisesta päin tulevilta hyökkäyksiltä. Aemiliassa on järjestelmä jo
toteutettu, Venetsiassa laitokset eivät vielä olleet valmiit -- meidän
onneksemme. Muuten ei Narseksen suunnaton ylivoimakaan olisi päässyt
niin nopeasti etenemään. Totila oli varustanut murroksilla ja haudoilla
kaikki vuoripolut ja solat niin taitavasti, että pienet varusväet
saattoivat pidättää päiväkausia suurimpienkin sotajoukkojen marssia.
"Ihmetellen Narses katseli näitä laitoksia.
"'Tuo Totila on paljon nerokkaampi päällikkö kuin Antoninan puoliso',
huudahti hän.
"Hän oli Aemiliankin läpi kulkiessaan aikonut muodostaa leveän rintaman
etelään päin ja hävittää tieltään kaikki gootit.
"Hänen täytyi luopua aikeestaan marssia Ravennasta länteen, sisämaahan
päin, kun Martinus oli salaperäisesti kuollut koettaessaan
salaperäisellä tavalla hävittää kuningas Totilan varustuksen Imolan
luona.
"Kun Narses seisoi neuvottomana linnoituksen edustalla ja sanoi, että
koko hänen suunnitelmansa saattaisi tuhoutua näiden esteiden vuoksi
sekä sai -- ensimmäisen kerran koko tämän sotaretken aikana --
mielipahasta kaatumatautikohtauksen, tuumi Martinus Johannekselle, joka
oli saanut suuren haavan rintaansa yrittäessään valloittaa
linnoituksen:
"'Belisariuksen kostajaa eivät nuo kivet saa pidättää, jos Martinus on
laskenut oikein. Tosin viimeinen, pieni kokeeni epäonnistui ja oli
viedä pääni, mutta kun kysymys on Belisariuksen kostamisesta, uskallan
päänikin.'
"Yöllä Martinus hiipi muutamain kivimiesten kanssa kallioseinän luo ja
porasi siihen pienen reiän.
"Äkkiä ankara pamaus, jonkamoista emme olleet koskaan kuulleet,
säikähdytti meidät kaikki ulos teltoista.
"Riensimme kallion luo.
"Tämä oli haljennut aivan kuin salaman vaikutuksesta, mutta ei ylhäältä
alaspäin, vaan alhaalta ylöspäin. Valleilla oleva goottilainen
varusväki oli kokonaan tuhoutunut, mutta kamalasti runneltuina ja aivan
mustina makasivat myöskin Martinus -- hänen viisas päänsä oli
kahdentoista askeleen päässä pienestä ruumiista -- ja hänen
apulaisensa."
"Arvoituksellista", sanoi Cethegus. "Onko keksintö tunnettu?"
"Ei, hän on vienyt sen mukanaan.
"Hän sanoi, ettei se vielä ollut aivan valmis.
"Hänen teltastaan löydettiin pieni kasa mustia jyväsiä, -- mustan suolan
tapaista -- jotka Narses käski heti yöllä tuoda telttaansa. Mutta
matkalla kantajan pikisoihdusta kipuna putosi avonaiseen astiaan.
Heleän valkeana myrkky välähti hiukan puhahtaen ylös ilmaan. Tällä
kertaa se ei pamahtanut eikä tehnyt mitään vahinkoa."
"Jos minulla olisi tuota mustaa suolaa", huokasi Cethegus, "niin Narses
ja Bysantti saisivat varoa itseään."
"Niin, samaa lienee Narseskin ajatellut", sanoi Piso nauraen, "sillä
Basiliskoksen kertomuksen mukaan hän tutki kaikki tuhoutuneen maljat ja
kirjoitukset, mutta tuloksetta."
"Imolan saimme siten haltuumme", jatkoi Salvius Julianus Basiliskoksen
kertomusta, "mutta heti lähellä, Castrum Brintumin luona oli taas
samanlainen este.
"Eikä meillä enää ollut Martinusta, joka olisi räjäyttänyt sen.
"Narses pysähtyi neuvottomana.
"'Johannes', kysyi hän vihdoin, 'tunnetko tarkoin Ravennasta Anconaan
vievän rantatien?'
"'Tunnen', vastasi tämä, 'sillä siellä saavutin parhaat voittoni
Belisariuksen aikana.'
"'Eikä siellä ole näitä esteitä', sanoi Narses iloissaan, 'sillä
barbaarikuningas luuli voivansa vartioida luonnollisia esteitä, Jonian
mereen laskevia jokia, laivastollaan. Rooman prefekti on ystävällisesti
poistanut tieltämme hänen laivastonsa.'
"'Kääntykää! Purkakaa leiri! Me lähdemme pitkin rantaa kaakkoon.'
"'Miten aiot kulkea sillattomien jokien yli', kysyi Basiliskos.
"'Sillat kannamme mukanamme, ystäväni', vastasi Narses."
"Olen utelias tietämään, miten se tapahtui", tuumi Cethegus.
"Ja me lähdimme", päätti Basiliskos kertomuksensa, "ensin itään päin
rannikkoa kohti ja sinne saavuttuamme pitkin rantaa melkein suoraan
etelää kohti Johanneksen johdolla. Laivasto purjehti myöskin pitkin
rantaa yhtä rintaa sotajoukon kanssa. Siellä, missä joki tuli maajoukon
eteen, lähetettiin laivastosta lukemattomia pieniä laivoja jokeen ja
näillä vietiin joukko toiselle rannalle.
"Jos kahden joen välillä oli vain kapea maakaistale, ottivat miehet
keveät venheet hartioilleen ja kantoivat ne joelta joelle tai
kannattivat ne hevosilla.
"Siten kuljimme Sapiksen yli vanhaan Ficocleen, sitten Caesarin
kuuluisaksi tekemän Rubiconin kolmen haaran yli, erään minulle
tuntemattoman joen poikki sekä Arminiuksen yli Ariminumiin, missä
goottien urhoollinen johtaja Usdrila kaatui hyökätessään meitä vastaan.
"Mutta Via Flaminiaa pitkin oli mahdoton päästä eteenpäin. Vahva Petra
pertusana suojeli sitä. Me käännyimme sen vuoksi lounaaseen ja kuljimme
Metauruksen kautta Apenniineja kohti. Me tulimme auttamaan Rooman
prefektiä ja Italian valtionhoitajaa, -- vaikka tämä maa onkin toisten
käsissä -- suurta magister militumia per Italiam, jolla on mukanaan
vain pieni sotajoukko. Me tulimme auttamaan, etteivät kuningas Totila
ja Tarentumin kreivi Teja musertaisi häntä sekä teitä kaikkia, jalot
roomalaiset ritarit, kuten myllynkivet ohranjyviä."
"Mutta sanansaattajasi", jatkoi Piso, "pidätettiin Epidamnuksessa --"
"Jokainen jäi sille tielleen, ei ainoakaan ole palannut takaisin. Eivät
nekään, jotka saivat määräyksen heti palata, ole tulleet takaisin",
tuumi Cethegus miettivän näköisenä.
"Päätän heidän kohtalonsa osaksemme tulleesta kohtelusta. Viekas
bysanttilainen tahtoi nimittäin pidättää meidätkin, vaikkakin hyvin
kohteliaalla tavalla.
"Hän tahtoi välttämättömästi saattaa meidät Narseksen luo, siis yhä
kauemmaksi sinusta. Telttojemme ympärille hän pani germaaneja
'kunniavahdiksi'. Kun me, aavistaen hänen aikomuksensa, lähdimme yöllä
teltoistamme ja hiivimme leiristä, ampui kunniavahti jälkeemme
kunnialaukauksiksi nuolisateen, joka tappoi kaksi orjistamme ja
haavoitti hevoseni."
"Suuri kaatumatautinen aikoi siis täydellisesti yllättää minut --
salata minulta viimeiseen silmänräpäykseen saakka aikomuksensa. --
"Hyvä on! Hevoseni, Syphax. Me lähdemme jo tänä yönä Narsesta vastaan."
"Herra", kuiskasi Syphax, joka oli myöskin ollut kuuntelemassa
tribuunien kertomusta, "miksi et lähettänyt minua Epidamnukseen, kuten
pyysin?"
"Silloin ne olisivat vanginneet sinutkin samoin kuin muutkin
sanansaattajat."
"Herra, Afrikassa on meillä sananlasku: jos vuoren tuli ei tule
luoksesi, niin ole iloinen äläkä mene laavaa vastaan."
Piso virkkoi hymyillen:
"Sen voisi kääntää kristilliseksikin lauseeksi: 'Jollei piru nouda
sinua, niin älä hae häntä käsiisi'. Kukapa itsestään meneekään
helvettiin?"
"Minä. Olen ollut sinne matkalla jo kauan aikaa", sanoi Cethegus.
"Voikaa hyvin, roomalaiset sotatribuunit. Licinius edustaa minua täällä
leirissä palaamiseeni saakka.
"Barbaarikuningaskin tietänee jo Narseksen saapumisesta ja hänen
sotajoukkonsa suuruudesta. Hän ei hyökkää tänä yönä kimppuuni, kuten
silloin kerran Roomassa."
Kun roomalaiset ritarit olivat lähteneet teltasta, sanoi Cethegus
Syphaxille:
"Ota haarniska yltäni!"
"Kuinka, herra? Olet nyt lähdössä Narseksen etkä Belisariuksen
leiriin."
"Juuri senvuoksi jätänkin pois ulomman rintahaarniskan.
"Anna minulle suomuspaita, jota pidän tunikan _alla_."
Syphax huokasi.
"Nyt on tosi kysymyksessä.
"Ole nyt varuillasi, Hiempsalin poika."