"Terve tuloa, Licinius, Italiaan ja voittoon", huudahti Cethegus
tullessaan.
"Missä longobardit ovat?"
"Terve, laivaston hävittäjä", vastasi tribuuni.
"Longobardeja tulee kaksikymmentätuhatta."
"Liian paljon", sanoi Cethegus totisena.
"Toivoin saavani seitsemäntuhatta -- en tiedä, mistä saan rahaa niin
suurelle joukolle.
"Sillä tahdon palkata ne omaani enkä keisarin laskuun."
Ilosta loistavin silmin nuori ritari sanoi:
"Toivoakseni olet tyytyväinen minuun, magister militum.
"Longobardit tulevat Italiaan ilmaiseksi."
"Ilmaiseksiko? Ja niin paljon!"
"Niin, heidän kuninkaansa Audoinin poika -- Alboin on hänen nimensä,
jota germaanien sankarilaulajat ylistävät, ja Oenuksen luona asuviin
bajuvareihin ja Visurgiksen luona asuviin saksoneihin saakka. -- Hän on
erittäin urhoollinen ja germaaniksi tavattoman viisas nuorukainen."
"Olen kuullut hänestä, hän on ollut Narseksen palveluksessa", sanoi
Cethegus epäluuloisena.
"Tämä rohkea ja viekas barbaari oli viime vuonna hiipinyt Italiaan
hevoskauppiaana ja kulkenut ristiin rastiin koko maan Roomaan ja
Napoliin saakka, tutkinut tiet ja goottien varustukset.
"Hän olisi viipynyt kauemminkin, jollei sama gootti, joka tappoi
veljeni --"
"Musta Tejako?"
"Sama mies -- olisi ruvennut epäilemään häntä ja uhannut ottaa kiinni
vakoojana. Silloin Alboin pakeni takaisin Pannoniaan. Mutta hän otti
mukaansa viiniä ja maamme ihania hedelmiä ja näytti niitä isälleen ja
kansalleen. Siitä lähtien longobardit ovat halunneet päästä tähän
ihmemaahan. Alboin luopuu palkasta ja pyytää vain osakseen sotasaaliin,
jonka longobardit hankkivat täällä. Nämä pitkäparrat ovat komeita
barbaareita, paljon raaempia ja julmempia kuin gootit."
"'Niin', vastasi Alboin, kun hänelle tästä mainitsin, 'meillä on
olemassa sananparsi: gootti on hirvi, longobardi susi.'
"Hänellä on pikarina taistelussa tappamansa gepidikuninkaan pääkallo.
"Tulet iloiseksi nähdessäsi hänet ja hänen ratsumiehensä -- ne ovat
paljon arvokkaammat kuin isaurilaiset ja abasgit."
"Kiitoksia innostasi", sanoi Cethegus miettien, "se on liian suuri.
"Niitä on liian paljon."
"Alboin ei suostunut pienempään määrään. Hän sanoi: 'sudet juoksevat
parvissa'."
"No", tuumi Cethegus, "kahden keisarillisen sotajoukon ja Italian
etunenässä kykenen kai pitämään tuon petokarjan kurissa. Eivät kai he
mene goottien puolelle?"
"Eivät, päällikköni. Noiden molempien kansojen välillä vallitsee
monisatavuotinen viha. Uskomattomasta syystä, niin germaanien
tapaisesta. Harmaassa muinaisuudessa eräs longobardikuningatar oli
murhauttanut goottiruhtinaan tai päin vastoin -- kukapa niitä jaksaa
niin tarkoin muistaa -- ja siitä alkaen on suvusta sukuun pidetty
kunnia-asiana murhata ja vihata toisiaan.
"'Me olemme goottien haudankaivajat ja perilliset', sanoi Alboin
minulle."
"Hyvä on. Perikööt vain onnettomuuden", sanoi Cethegus uhkaavasti,
"sillä muuta eivät gootit voi jättää perinnökseen. He kuolevat vieraina
Italiassa.
"Ja milloin nämä Pannonian sudet tulevat? Minä tarvitsisin heitä heti."
"Sitä ei Alboin voinut tarkoin määrätä.
"He ovat tehneet vielä villimpien avarien kanssa liiton, jonka
päämääränä on gepidien kansan täydellinen tuho ja heidän maansa
jakaminen."
"Julma, vaarallinen suku", sanoi Cethegus päätään pudistaen.
"Susi ja korppikotka metsästävät yhdessä ja jakavat saaliin", sanoi
Alboinkin nauraen. -- "Kun tuo työ on tehty, tulen Dravuksen, Savuksen
ja Sontiuksen yli Venetsiaan. Tunnen sen tien."
"Hän tuntee sen niin hyvin", virkkoi Cethegus puoleksi itsekseen,
"ettei tätä sudenpoikasta enää uskalla laskea pois Italiasta.
"Licinius, minä tarvitsen nopeasti apuväkeä.
"Alku oli hyvä, mutta nyt on tullut pysähdys.
"Italialaiset eivät, häpeä sanoakin, ryhdy kapinaan, vaan pitävät
barbaarien puolta", sanoi hän vihaisesti, "samoista syistä kuin
ystäväni Balbus, joka söi itsensä kuoliaaksi.
"Goottikuningas rientää Roomasta vahvan sotajoukon seuraamana kostamaan
laivastonsa puolesta.
"Minä tunnen hänet. Hän hyökkää.
"Olen lähettänyt sanansaattajan toisensa perästä Areobindoksen luo,
joka on todellinen näkinkenkäprinssi, pyytämään, että hän heti toisi
toisen sotajoukon avukseni ja sallisi Epiruksessa hajallaan olevien
goottien toistaiseksi olla omilla hoteillaan.
"Mutta Areobindosta ei kuulu.
"Enkä voi bysanttilaisten avulla voittaa Totilaa avoimella kentällä,
sillä ylivoima on hänen puolellaan."
"Entä Ravenna? Voiko se pitää puoliaan, jollei se saa apua?"
"Ravenna on vapautettu.
"Goottien laivaston hävittämisen jälkeen lähetin navarkki Justinuksen
kolmenkymmenen kolmisoudun päällikkönä Classiksen satamaan. Ne
tunkeutuivat piiritysjoukon läpi ja veivät kaupunkiin ruokavaroja.
"Muutamia päiviä sitten sain tietää, että Hildebrand-vanhus oli
lopettanut piirityksen maan puoleltakin ja kulkenut pikamarssissa
muutamiin tuhansiin nousevan joukkonsa kanssa Florentiaan ja Perusiaan.
"Syyksi sanottiin se, -- mutta se on aivan sula mahdottomuus -- että
äärettömän suuri keisarillinen sotajoukko on tulossa rientomarssissa
maata myöten Dalmatiasta ja Salonasta Venetsian kautta Ravennaan.
"Jospa se olisi totta.
"Valitettavasti tiedän hyvin, että 'toinen sotajoukko', joka muuten on
pienempi kuin minun joukkoni, ei ole Dalmatiassa eikä Salonassa, joka
kaupunki on goottien eikä keisarin hallussa, vaan kokoutuu äärettömän
hitaasti Epidamnuksen tienoilla.
"Sillä prinssi Areobindos, jota ei voi nopeudesta syyttää, poimii
mieluummin helppoja laakereita Epiruksessa.
"Ja kaunis suosijattaresi, Licinius, keisarinna on minulle
suosiollinen, mutta hän ei tahdo enemmän kuin 'roomalaisten'
keisarikaan, että minä voittaisin kovin nopeasti.
"Minun täytyy siis odottaa näkinkenkäprinssiä.
"Senogallian luo en tahtonut pysähtyä.
"Mieleni paloi Roomaan.
"Siellä ei ollut varustuksiakaan ylivoiman vastustamista varten.
"Tämän erinomaisen aseman Setiumin, Capraen ja Taginaen luona valitsin
jo vuosia sitten.
"Ja minä riensin nopeasti.
"Mutta en tarpeeksi nopeasti.
"Setiumiin ehdin ensin.
"Mutta en Capraehen enkä Taginaehen, jotka ovat välttämättömät sen
suojaamiseksi.
"Taginae on asemani avain. -- Ilman Capraeta ja Taginaeta on leirini
linnoitus, jossa on vallit, mutta ei hautoja. Capraen ja Taginaen
seudun kolme pikku jokea ovat luonnollisia hautoja.
"Heti Setiumiin saavuttuani lähdin itse saraseenilaisten ratsumiesten
kanssa Taginaehen -- mutta liian myöhään.
"Kreivi Teja -- hän lienee rientänyt tänne Roomasta myrskytuulen
siivillä -- kreivi Teja oli saapunut hiukan ennen minua Taginaehen
lentävän joukkonsa johtajana. Vaikka saraseeneja oli seitsemän kolmea
vastaan, karkoittivat kirveillä varustetut goottilaiset ratsumiehet
heidät takaisin. Kun hän oli halkaissut saraseenikuninkaan Abochabarus
nuoremman kirveellään turbaanista vyötäisiin saakka, ei saraseeneja
enää voinut mikään pidättää. Huutaen he käänsivät hevosensa ja
ratsastivat pakoon vieden minut mukanaan.
"Tänään koetin tutkia Taginaen varusväen vahvuutta -- sillä tahtoisin
kukistaa tuon vihatun miehen ennen goottien pääjoukon saapumista --
mutta en enää päässyt Capraesta eteenpäin.
"Barbaarikuningas kuuluu olevan tulossa -- takajoukkoa johtaa herttua
Guntaris.
"Mutta missä viipyy, milloin tulee 'toinen sotajoukkoni?'"