Pian Cethegus olikin yhä hurmaavan kauniin nuoruudenystävänsä edessä,
joka lepäsi sohvallaan meille hyvin tutussa huoneessa.
Galathea ojensi hänelle tuon tuostakin pienessä onyxmaljassa rohtoa,
jota persialainen lääkäri -- kreikkalaiset lääkärit eivät enää voineet
hänelle mitään -- oli määrännyt.
"Kiitän sinua, Teodora", sanoi Cethegus.
"Ja kun minun on kiitettävä muita kuin itseäni, niin kiitän mieluimmin
nuoruudenystävätärtäni."
"Kuule, prefekti", virkkoi Teodora katsellen häntä tarkasti, "sinussa
voisi olla miestä -- sanoisinko sitä barbaarin vaiko roomalaisen
ominaisuudeksi -- ensin suutelemaan Kleopatraa, jota Caesar ja Antonius
ovat jumaloineet, ja sitten kuitenkin viemään hänet mukanaan
riemusaatossa Roomaan, kuten Oktavianus lienee aikonutkin menetellä.
"Ellei tuo käärmekuningatar olisi tehnyt aietta tyhjäksi.
"Kleopatra on aina ollut esikuvani. Caesaria en ole tavannut. Mutta
käärmettä täytyy kenties käyttää. Sinun ei tarvitse kiittää minua. Olen
puhunut ja toiminut täydestä vakaumuksesta. Tuo goottien taholta tullut
vaara ja häväistys on upotettava vereen.
"En ole kenties aina ollut uskollinen puoliso Justinianukselle.
"Mutta hänen viisain ja uskollisin senaattorinsa olen aina ollut.
"Belisariusta ja Narsesta ei voi lähettää yhdessä Italiaan ja vielä
vähemmän jompaakumpaa yksin.
"Sinun on lähdettävä. Sinä olet sankari, sotapäällikkö ja valtiomies.
Mutta sittenkin olet sinä voimaton vahingoittamaan Justinianusta."
"Kiitän suosiollisesta arvostelustasi", vastasi Cethegus.
"Ystäväiseni, sinä olet sotajoukoton päällikkö, valtakunnaton keisari,
laivaton perämies.
"Mutta jättäkäämme tämä asia. Sinä et kuitenkaan usko minua.
"Lähetän sinut Italiaan vakaumuksesta. Sinähän vihaat noita
barbaareita.
"Toinen sotapäällikkö, jonka epäluuloinen keisari tietysti lähettää
jälkeesi, on simpukkaprinssi Areobindos. Hänestä ei sinulle liene
suurta haittaa.
"Minusta on hauskaa auttaa samalla nuoruudenystävää ja valtakuntaa.
"Ah, Cethegus, nuoruus!
"Teille miehille se on kultainen toive tai kultainen muisto. Meille
naisille se on -- elämä.
"Toivon saavani takaisin edes yhden päivän siitä ajasta, jolloin annoin
sinulle ruusuja ja sinä kirjoitit minulle runoja."
"Ruususi olivat kauniita, Teodora, mutta minun runoni eivät."
"Minusta ne olivat kauniita. Nehän olivat minulle omistetut.
"Mutta samoin kuin vanha rakkaus sulostuttaa vanha ja uusi vihakin
äsken tekemääni päällikön valintaa, mikä sitäpaitsi hyödyttää
valtakuntaa.
"Belisarius ei saa enää kohota kunnian kukkuloille.
"Ei, hänen on kukistuttava, tällä kertaa syvälle ja ainiaaksi.
"Niin totta kuin minä hallitsen Bysanttia."
"Entä Narses? Minusta olisi parempi, että sinä tuhoaisit tuon
kädettömän pään kuin tuon päättömän käden."
"Kärsivällisyyttä -- yksi kerrassaan."
"Mitä on tuo hyväsydäminen sankari sitten tehnyt?"
"Hänkö? Ei mitään, vaan hänen vaimonsa Antonina, jonka voitto perustuu
vain terveeseen vereen."
Kiukuissaan hento keisarinna puristi pienen, valkoisen kätensä
nyrkkiin.
"Oi, miten minä vihaan häntä. Kadehdin. Tyhmät pysyvät aina terveinä.
"Mutta hän ei saa iloita kärsimyksistäni."
"Naisen kateudesta siis riippuu Kapitoliumin kohtalo", mietti Cethegus
itsekseen. "Kuolkoon Kleopatra."
"Tuo narri on hurmautunut miehensä maineesta. Siihen kohtaan voin antaa
kuolettavan iskun. Odota."
Hänen kauniit kasvonsa vavahtivat ankarasta kivusta. Hän heittäytyi
pitkälleen vuoteelle.
"Voi kyyhkyläiseni", kehoitteli Galatea, "älä kiihoita mieltäsi.
"Tiedäthän, mitä persialainen sanoo. Jokainen rakkauden tai vihan
aiheuttama --"
"Haa, viha ja rakkaus on elämää.
"Ja viha on ihmisen vanhentuessa vieläkin suloisempaa kuin rakkaus.
"Rakkaus on uskoton, viha uskollinen."
"Minä olen kummallakin alalla", sanoi Cethegus, "oppipoika rinnallasi.
"Olen aina kutsunut sinua 'Kypron sireeniksi.'
"Millä hetkellä tahansa voisit sinä suudellessasi repiä uhrisi
palasiksi -- rakkaudesta tai vihasta.
"Mutta mikä on äkkiä muuttanut vihaksi rakkautesi Antoninaan?"
"Tuo teeskentelijä on tullut siveelliseksi.
"Vai olisiko hän todella heikkopäinen?
"Sekin on mahdollista.
"Hänen kalanverensä ei ole koskaan päässyt oikein kiivaaseen
liikkeeseen. Hän pelkää voimakasta intohimoa ja rohkeata rikosta.
"Hän on liian itserakas luopuakseen rakkaudenosoituksista, liian
pelkuri vastatakseen rakkauteen.
"Hän on taas tullut siveäksi ruvettuaan seuraamaan miestään
sotaretkillä.
"Ha, ha, haa, pakosta. Samoin kuin pirukin paastoaa ruoan puutteessa.
"Olen näet pitänyt hänen ihailijaansa väkisin luonani."
"Boëthiuksen poikaako Aniciusta? Kuulin siitä puhuttavan."
"Niin. Antonina taas on Italiassa täydellisesti sopinut miehensä kanssa
ja jakanut hänen maineensa ja onnettomuutensa.
"Ja siitä alkaen hän on ollut siveä aviovaimo, aivan kuin Penelope.
"Mutta mitä luulet tuon hanhen tekevän kotiin palattuaan?
"Hän moittii minua siitä, että olen houkutellut hänet siveyden tieltä.
"Ja vannoo riistävänsä Aniciuksen rinnoiltani.
"Ja tuo käärme onnistuikin.
"Hän herättää tuon hullun omantunnon. Riistää uskottoman kamariherrani
yhä kauemmaksi luotani -- tietysti pitääkseen hänet itse."
"Sinä et siis usko", virkkoi Cethegus, "naisen voivan hankkia taivaalle
ainoatakaan sielua --"
"Ottamatta pelastajan palkkiota päältäpäin. En usko.
"Mutta Antonina pettää itsensä ja hänet hurskailla puheillaan.
"Ja nuorukainen sallii niin mielellään nuoruutta uhkuvan kaunottaren
pelastaa itsensä minun rinnoiltani, sillä minähän olen kuihtunut ja
sairas, minut on aika jo kalvanut.
"Haa", huudahti hän intohimoisesti ja hypähti vuoteeltaan, "surkeata
on, että ruumiin täytyy väsyneenä ruveta maata, ennenkuin sielu on
saanut tuhannennen osan elämänjanoaan tyydytetyksi.
"Elämä on hallitsemista, vihaa, rakkautta."
"Tuollaisten nautintojen nälkäsi näyttää olevan pohjaton?"
"Niin on.
"Mutta pian on minun luovuttava olemisen runsaasta pitopöydästä, tästä
valtaistuimesta, vaikka polttava sieluni isoaa ja janoaa iloja ja
valtaa.
"En saa enää nauttia kuin muutamia pisaroita.
"Ah, luonto on kurja, kelvoton hutilus.
"Kerran, vuosisatojen kuluessa, miljoonien henkisesti ja ruumiillisesti
rujojen joukkoon se luo sellaisen ruumiin ja sellaisen sielun kuin
Teodoralla on, voimakkaan ja ikuista elämää ja nautintoa kaipaavan.
"Ja kolmen vuosikymmenen perästä, kun tuskin olen ehtinyt kostuttaa
huuliani täydestä elämän pikarista, luonto kieltää janoavan
tyydyttämästä haluaan.
"Kirotut olkoot kateelliset jumalat.
"Mutta ihmisetkin voivat kadehtia ja kateus saa heidät paholaisiksi.
"Muutkaan eivät saa nauttia, kun minä en enää jaksa nauttia.
"Muutkaan eivät saa nauraa, kun minä yöt valvon tuskissani.
"Tuo terveyttä uhkuva naikkonen ei saa ilkkua uskottoman miehen kanssa,
joka oli Teodoran oma ja sittenkin voi ajatella toista naista, hyvettä
ja taivasta.
"Vasta tänään hän sanoi minulle, ettei hän enää kestä tätä maineetonta
ja kunniatonta elämää naisten huoneissa. -- Taivas ja maa kutsuvat muka
häntä muuanne.
"Hän saa koston siitä -- hän ja hänen viettelijänsä.
"Tule, Cethegus", jatkoi hän vimmoissaan tarttuen tämän käsivarteen,
"me tuhoamme heidät molemmat."
"Sinä unohdat", vastasi Cethegus kylmästi, "ettei minulla ole mitään
syytä vihata Aniciusta.
"Minkä siis tässä asiassa teen, sen teen sinun tähtesi."
"Et aivan kokonaan, sinä viisas, jäinen roomalainen.
"Luuletko sinä, etten ole huomannut aikeitasi?"
"Tuskin", ajatteli Cethegus.
"Sinä et tahtoisi Belisariusta Italiaan.
"Sinä tahdot yksin taistella ja voittaa siellä.
"Korkeintaan tahdot rinnallesi varjon, jollainen Bessas oli ja
jollainen Areobindos tulee olemaan.
"Luuletko, etten huomannut aikeitasi, kun niin mestarillisesti sait
aikaan sen, että Belisarius kutsuttiin pois Ravennasta?
"Justinianuksenko vuoksi muka!
"Mitä sinä välität Justinianuksesta?"
Cetheguksen sydän sykki tavallista taajemmin.
"Tai Rooman vapaudesta? Naurettavaa. Sinä tiedät, että ainoastaan
voimakkaat, yksinkertaiset miehet ovat vapauteen luodut.
"Sinä tunnet kviritisi.
"Ei, sinun päämääräsi on korkeammalla."
"Olisiko tuo nainen huomannut sen, mitä eivät viholliseni eivätkä
ystäväni ole aavistaneet", tuumi Cethegus.
"Sinä tahdot yksin vapauttaa Italian ja yksin Justinianuksen sijaisena
hallita Italiaa, lähinnä hänen valtaistuintaan, paljon ylempänä
Belisariusta ja Narsesta, lähinnä Teodoran jälkeen. Jos olisi vielä
korkeampi päämäärä, niin sinnekin sinä lentäisit."
Cethegus hengitti vapaammin.
"Se päämäärä ei olisi suunnattoman vaivannäköni arvoinen", ajatteli
hän.
"On suurenmoista ajatella olevansa Justinianuksen ensimmäinen
palvelija."
"Tietysti hän ei voi ajatella kenenkään kohoavan miehensä yläpuolelle,
jota ihan itse kuitenkin joka päivä pettää."
"Ja Teodoran apulaisena hallita -- keisaria."
"Tämän hovin imartelua täynnä oleva ilma näkyy pimittävän kirkkaankin
ymmärryksen", mietti Cethegus.
"Se on purppuran hulluutta.
"Hän ei voi ajatella ketään muuta kuin itseään yksinvaltiaaksi."
"Niin, Cethegus. Kenenkään muun en sallisi ajatellakaan sellaista.
"Sinua tahdon auttaa päämääräsi saavuttamisessa. Sinun kanssasi tahdon
jakaa maailman vallan -- kenties hullun nuoruudenmuiston vuoksi.
Muistatko vielä, miten vuosikausia sitten jaoimme pienessä huvilassani
kaksi tyynyä keskenämme. Me kutsuimme niitä Idäksi ja Länneksi.
"Se oli enne.
"Jakakaamme nytkin Itä ja Länsi. Justinianukseni kautta hallitsen minä
Itä-Roomaa. Cethegukseni kautta tahdon hallita Länsi-Roomaa."
"Ylpeä nainen", mietti Cethegus.
"Jollei neitseellinen Matasunta olisi kuollut, vaan olisi tullut tähän
hoviin, niin sinua ei olisi enää."
"Mutta ennen kaikkea", sanoi Teodora, "on Belisarius saatava pois
tieltä.
"Justinianus oli jo päättänyt lähettää hänet ylimpänä päällikkönä
Italiaan."
Cethegus rypisti otsaansa.
"Justinianus luottaa hänen koiranuskollisuuteensa.
"Hänen täytyy kouraantuntuvasti tulla vakuutetuksi Belisariuksen
uskottomuudesta."
"Se käynee vaikeaksi", tuumi Cethegus.
"Ennen Teodora muuttuu uskolliseksi kuin Belisarius uskottomaksi."
Rangaistukseksi hän sai lempeän iskun suulleen.
"Sinulle olen minä, hullu, pysynyt uskollisena, ainakin suopeana.
"Tahdotko Belisariuksen taas Italiaan?"
"En mistään hinnasta."
"Auta siis minua tuhoamaan hänet sekä Boëthiuksen pojan."
"Olkoon menneeksi", vastasi prefekti. "Minulla ei ole mitään syytä
säästää Severinuksen veljeä.
"Mutta miten? Miten luulet saavasi Belisariuksen uskottomuuden
todistetuksi?
"Sitä odotan jännittyneenä.
"Jos sen saat tehdyksi, myönnän olevani Teodoran rinnalla oppipoika
juonittelussakin, eikä ainoastaan vihassa ja rakkaudessa."
"Se sinä oletkin, Latiumin hidas poika.
"Kuule siis. -- Mutta se on niin vaarallista, että minun täytyy pyytää
sinua, Galatea, vartijaksi, ettei kukaan voisi kuunnella.
"Ei, muori hyvä, ei oven sisäpuolella -- minä pyydän oikein kauniisti
-- vaan _ulkopuolella_.
"Jätä minut vain kahden kesken prefektin kanssa, sillä nyt on kysymys
-- valitettavasti -- vihan salaisuudesta."
Kun prefekti jonkin ajan kuluttua lähti huoneestaan, sanoi hän
itsekseen:
"Jos tuo nainen olisi mies -- täytyisi hänen kuolla.
"Hän olisi vaarallisempi kuin barbaarit ja Bysantti yhteensä.
"Mutta silloin -- onneksi -- ei hänen ilkeytensä olisikaan niin
perinpohjaisen pirullista."