Äänet kuuluivat yhä.
Ne olivat todellisia -- hän ei ollut siis nähnyt unta.
Mutta iskut kaikuivat hänen talonsa oveen.
Cethegus otti kypäränsä ja kilpensä.
Samassa Syphax ja Lucius Licinius syöksyivät huoneeseen.
"Ylös, päällikkö!"
"Ylös, Cethegus!"
"Ei vielä ole kahta tuntia kulunut.
"Aion hyökätä vasta kahden tunnin kuluttua."
"Niin, mutta gootit!
"Ne ehtivät ennen.
"Ne hyökkäävät!"
"Kirotut!
"Mihin ne hyökkäävät?"
"Satamaan.
"Virransulun luokse.
"Hän on lähettänyt polttolaivoja jokea ylöspäin.
"Dromooneja, joiden kannella on palavia torneja täynnä pihkaa, pikeä ja
tulikiveä.
"Ensimmäinen, palkeista tehty virransulku ja sen yläpuolella olevat
venheet ovat ilmitulessa.
"Salvius Julianus on haavoittunut ja joutunut vangiksi.
"Katso! Liekit näkyvät tänne saakka."
"Ketjusulku?
"Onko se ehyt?"
"On.
"Mutta jos se katkeaa?"
"Silloin olen minä, kuten kerran ennenkin, Rooman sulkuna.
"Eteenpäin!"
Syphax toi korskuvan ratsun esille.
Cethegus hyppäsi sen selkään.
"Oikealle!
"Missä on veljesi Marcus?"
"Torin luona sijaitsevassa linnoituksessa."
Heitä vastaan tuli palkkasotureita, isaurilaisia ja abasgeja, jotka
pakenivat satamakaupungista päin.
"Paetkaa", huusivat he.
"Pelastakaa prefekti!"
"Missä on Cethegus?"
"Täällä -- hän pelastaa _teidät_.
"Kääntykää!
"Joelle!"
Hän ajoi edellä. Palavien palkkien ja laivojen loimu valaisi tietä.
Päästyään joen rannalle Cethegus hyppäsi hevosensa selästä.
Syphax kätki sen huolellisesti tyhjään tavaravajaan.
"Tulisoihtuja tänne!
"Venheisiin!
"Tuolla on kymmenkunta pientä venhettä.
"Olen varannut ne aikoja sitten tällaisen tapauksen varalle.
"Jousimiehet niihin.
"Seuratkaa minua!
"Licinius, mene toiseen venheeseen.
"Soutakaa ketjusulun luo.
"Asettukaa aivan sulun yläpuolelle.
"Jos joku lähestyy sulkua alapuolelta, niin ampukaa.
"He eivät voi laskea maihin sulun alapuolella. Torninkorkuiset muurit
ulottuvat molemmilla puolilla jyrkästi jokeen.
"Heidän täytyy tulla tänne saakka."
Muutamia pieniä goottialuksia oli koetteeksi tullut sululle.
Mutta muutamat syttyivät palkkisulun ja venheiden tulesta.
Toiset kaatuivat tungoksessa.
Eräs laiva, joka oli saapunut puolen jousenkantaman matkan päähän
varustetusta ketjusulusta, ajelehti heti taas ohjaamattomana virtaa
alas. Koko miehistön olivat abasgien nuolet kaataneet.
"Katsokaa!
"Tuolla menee kuolon laiva!
"Kestäkää!
"Ei mitään ole menetetty.
"Hankkikaa tänne tulisoihtuja ja polttoaineita!
"Sytyttäkää laivatelakka!
"Tuli tulta vastaan!"
"Katso tuonne, herra", virkkoi Syphax, joka ei luopunut isännästään.
"Sieltä tulee ratkaisu!"
Näky oli komea.
Gootit olivat huomanneet, etteivät he voineet päästä ketjusulun ohi
pienillä aluksilla.
He olivat sen vuoksi kirveillä hakanneet palavaan palkkisulkuun
keskelle jokea niin leveän aukon, että suuri goottilainen sotalaiva
pääsi siitä kulkemaan.
Mutta yksistään soutajien voimalla ei suurta laivaa voitu saada
liekkien läpi abasgien nuolisateessa paremmin kuin "kuolon laivaakaan".
Gootit pysyttelivät epätietoisen näköisinä palkkien alapuolella.
Silloin rupesi äkkiä puhaltamaan voimakas etelätuuli, joka sai joen
laineet virtaamaan ylöspäin.
"Tunnetteko tuulen suhinaa?
"Se on voitonjumalan henkäys.
"Nostakaa purjeet!
"Seuratkaa nyt minua, gootit", huusi iloinen, nuorekas ääni.
Purjeet lensivät ylös ja levittäytyivät suurina siipinä goottien
kuninkaanlaivan "Villin Joutsenen" molemmille puolille.
Komeata oli katsella, kun mahtava alus kaikkien purjeittensa ja sadan
soutajan eteenpäin kiidättämänä lensi jokea ylöspäin.
Sitä valaisivat kamalasti molemmilla puolilla palavat palkit ja
venheet.
Hillittömästi, turmiota tuottavan näköisenä laiva kiiti eteenpäin.
Yläkannen molemmilla puolilla, soutajien suojaksi rakennetulla katolla
oli goottisotureita polvillaan vieri vieressä, kilpi kilvessä kiinni
muodostaen siten kuparisen seinän nuolia vastaan.
Laivan keulassa oli jättiläismäinen joutsen siivet levällään.
Siipien välissä joutsenen selässä kuningas Totila seisoi miekka
oikeassa kädessään.
"Eteenpäin", komensi hän.
"Soutakaa, pojat!
"Voimainne takaa!
"Olkaa varuillanne, gootit!"
Cethegus tunsi tuon nuorekkaan vartalon.
Hän tunsi äänenkin.
"Antakaa laivan tulla lähelle.
"Aivan lähelle.
"Kahdenkymmenen askeleen päähän.
"Ampukaa silloin vasta.
"Ei vielä.
"Nyt.
"Nyt. Ampukaa!"
"Suojatkaa itseänne gootit!"
Nuolisade lensi laivaa kohti.
Mutta kilpilinnasta nuolet kimposivat takaisin.
"Kirous", huusi prefektin takana seisova Piso.
"He aikovat katkaista ketjusulun laivansa kovan vauhdin avulla.
"Heidän aikeensa onnistuukin varmasti, vaikka kaikki kannella olevat
miehet kaatuisivat.
"Soutajathan ovat näkymättömissä.
"Ja etelätuulta emme voi pysähdyttää."
"Tuli purjeisiin!
"Tuli laivaan!
"Kekäleitä tänne", komensi Cethegus,
Yhä lähemmäksi tuli uhkaava joutsen.
Yhä lähempää uhkasi laivan keula kireälle jännitettyä sulkua.
Kekäleistä, joita rannalta heitettiin, lensivät jo muutamat laivaan.
Yksi lensi fokkipurjeeseen. Se leimahti tuleen ja paloi poroksi.
Toinen -- Cethegus itse oli sen heittänyt -- hipaisi goottikuninkaan
liehuvaa tukkaa.
Kekäle putosi hänen viereensä.
Hän ei huomannut sitä.
Silloin hänen luokseen juoksi nuorukainen, jolla puolustus- ja
hyökkäysaseena oli vain paimensauva.
Nuorukainen polki kekäleen sammuksiin.
Muut kekäleet kimposivat kiivistä jokeen ja sammuivat.
Laivan keula oli enää vain kahdeksan askeleen päässä ketjusta.
Roomalaiset odottivat vapisten iskua.
Silloin Cethegus astui venheensä keulaan, otti raskaan heittokeihään ja
tähtäsi tarkasti.
"Huomio", huusi hän.
"Heti kun barbaarien kuningas on kaatunut, heittäkää uusia kekäleitä!"
Hän tähtäsi tarkasti.
Heitettyään kätensä vielä kerran taaksepäin hän singahdutti keihään
vihansa ja käsivartensa koko voimalla.
Hänen miehensä odottivat henkeään pidättäen.
Mutta kuningas ei kaatunut.
Hän oli katsonut tarkoin heittäjää.
Siitä huolimatta hän heitti pitkän, kapean kilpensä kannelle.
Hän katsoi tarkoin keihään kärkeen, vasen kilvetön käsi ojolla.
Keihäs lensi suhahtaen sitä paikkaa kohti, jossa paljas kaula alkaa.
Kun se oli aivan iskemäisillään kaulaan, kuningas sieppasi sen kiinni
vasemmalla kädellään ja -- -- heitti sen saman tien takaisin prefektiin
päin, jonka vasempaan käteen kilven yläpuolelle se sattui.
Cethegus lysähti toiselle polvelleen.
Samassa silmänräpäyksessä laivan keula sattui kiinteään ketjuun.
Se katkesi.
Roomalais-venheet, jotka olivat olleet sen vieressä, kaatuivat --
sekin, jossa Cethegus oli -- tai ajelehtivat virtaa alas.
"Voitto", huusi Totila. "Antautukaa, palkkasoturit!"
Cethegus pääsi haavoistaan huolimatta uiden Tiberin vasemmalle
rannalle.
Hän näki, miten goottilaivasta laskettiin kaksi venhettä, joista
toiseen kuningas astui.
Hän näki, miten kokonainen laivasto pieniä goottilaisia aluksia tuli
kuninkaan laivan jäljessä, mursi hänen jousimiestensä venherivin ja
laski miehiä maihin molemmille rannoille.
Hän näki, miten hänen abasginsa, jotka eivät olleet aiotut eivätkä
aseistetutkaan käsikähmää varten, antautuivat joukottaan muutamille
goottilaisille miekkamiehille.
Hän näki, miten kuninkaan laivasta ammuttiin vasemman rannan
puolustajia.
Hän näki kuninkaan pienen venheen laskevan maihin samalle rannalle,
jonne hän oli läpimärkänä päässyt.
Hän oli kadottanut uidessaan kypäränsä. Kilven hän oli vapaaehtoisesti
upottanut päästäkseen nopeammin maihin.
Hän aikoi rientää miekkoineen maalle nousevaa kuningasta vastaan.
Samassa goottinuoli hipaisi hänen kaulaansa.
"Sattui, Hadusunt", iloitsi nuori ampuja, "paremmin kuin silloin
marmorihaudan luona."
"Hyvin, Guntamund."
Cethegus horjui.
Syphax saapui hänen luokseen.
Samalla kertaa joku laski kätensä hänen olkapäälleen.
Se oli Marcus Licinius.
"Sinäkö täällä?
"Missä ovat miehesi?"
"Kuolleet", virkkoi Marcus.
"Nuo sata roomalaista kaatuivat Caesarin linnoituksessa.
"Teja, hirmuinen Teja ryntäsi sinne.
"Puolet isaurilaisista kaatui matkalla Kapitoliumiin.
"Jäännökset puolustavat Kapitoliumin porttia ja talosi edustalla
sijaitsevaa puolilinnoitusta.
"Minun voimani ovat lopussa.
"Tejan kirves tunkeutui kilpeni läpi kylkiluihin.
"Voi hyvin, suuri Cethegus!
"Pelasta Kapitolium!
"Mutta joudu!
"Teja on nopea."
Marcus kaatui maahan.
Liekit nousivat öistä taivasta kohti Kapitoliumin vuorelta.
"Täällä joella ei ole enää mitään tekemistä", virkkoi prefekti vaivoin.
Hänen verenvuotonsa oli kovin runsas ja se heikensi häntä.
"Minä pelastan Kapitoliumin.
"Sinulle, Piso, uskon barbaarikuninkaan tuhoamisen.
"Olet jo kerran ennenkin palauttanut goottikuninkaan Rooman
kynnykseltä.
"Palauta toinenkin, mutta palauta vainajana.
"Sinä, Lucius, kosta veljesi puolesta!
"Älä lähde mukaani!"
Cethegus katsahti vielä kerran vihaisesti kuningasta, jonka jalkojen
juureen abasgit olivat polvistuneet armoa anomaan.
Hän huokasi syvään.
"Sinä horjut, herra", virkkoi Syphax huolissaan.
"_Rooma horjuu_", vastasi Cethegus.
"Kapitoliumiin!"
Lucius Licinius puristi vielä kerran kuolevan veljensä kättä.
"Lähden sittenkin hänen mukaansa", virkkoi hän tälle.
"Hän on haavoittunut."
Sillä aikaa kun Cethegus, Syphax ja Lucius Licinius katosivat yön
pimeyteen, asettui Piso erään basilikan pylvään taa, jonka ohi
kuninkaan piti joelta tullessaan kulkea.
Kuningas oli jättänyt antautuneet abasgit seurueensa huostaan.
Hän astui muutamia askeleita maalle päin osoittaen miekallaan liekkejä,
jotka nousivat Kapitoliumista.
Sitten hän kääntyi joelle katselemaan goottien maalle nousua.
"Eteenpäin", kehoitti hän. "Rientäkää!
"Tuo tulipalo on sammutettava.
"Taistelu on päättynyt.
"Nyt, gootit, on teidän suojeltava Roomaa, sillä se on teidän."
Tätä hetkeä Piso käytti hyväkseen.
"Apollo auttajani", mietti hän, "salli nyt miekkani sattua yhtä
terävästi kuin jambini ovat muinoin sattuneet."
Hän hyökkäsi paljain miekoin pylvään takaa kuninkaan kimppuun, joka
seisoi selin häneen.
Mutta kun hän oli aivan kuninkaan vieressä, pudotti hän kiljaisten
miekkansa.
Navakka kepinisku oli lamauttanut hänen käsivartensa.
Samassa nuori paimen hyökkäsi hänen kimppuunsa ja paiskasi hänet
maahan.
Voittaja pani polvensa hänen rinnalleen.
"Antaudu roomalainen susi", huusi nuorukainen heleällä äänellä.
"Kas, Piso, jambimestari...
"Hän on vankisi, poika", virkkoi kuningas käännyttyään heihin päin.
"Hänen on maksettava kalliit lunnaat.
"Mutta kuka sinä oikein olet, paimenpoika ja hevoseni taluttaja?"
"Sinun henkesi pelastaja hän on, herra", virkkoi Hadusunt-vanhus.
"Me näimme roomalaisen hyökkäävän kimppuusi.
"Mutta olimme liian kaukana voidaksemme huutaa sinulle tai muuten
joutua apuun.
"Poikaa saamme kiittää hengestäsi."
"Mikä sinun nimesi on, nuori sankari?"
"Adalgot."
"Mitä täältä haet?"
"Rooman prefektiä, Cethegus-roistoa.
"Missä hän on, herra kuningas?
"Sano se minulle.
"Minut ohjattiin tänne.
"Täällä sanottiin hänen koettavan torjua rynnäkkösi."
"Hän oli täällä.
"Hän on paennut.
"Hän on kai kotonaan."
"Aiotko kukistaa helvetin kuninkaan tuolla kepillä", kysyi Hadusunt.
"En", huudahti Adalgot. "Onhan minulla nyt miekka."
Hän otti maasta vankinsa miekan, heilutti sitä ilmassa ja katosi yöhön.
Totila jätti Pison goottien haltuun, joita oli joukottain laskenut
maihin Tiberin molemmille rannoille.
"Rientäkää", virkkoi hän.
"Pelastakaa Kapitolium, jonka roomalaiset ovat sytyttäneet."