Mun on paikka täällä, missä luodit salamoivat.
Älä tule, lapsonen: ne sattuakin voivat!
Näänhän, näänhän, pienoinen: on hellä sydämesi;
onhan sulia silmässäs niin kaunis kaihon vesi!
Sull,0' on linna siellä, missä lummesillat alkaa,
en voi tulla: ei ne kestä astujan jalkaa.
Sinä olet kukkanen, siis kuki suvisäässä;
mull' on kivi rinnassa ja revontulet päässä!
Huokaat: sydänhaavahani, jollet tule, kuolen!
Varro, kunnes minäkin saan sydämeeni nuolen!