Kaikki kaunis maailmassa,
joka särkyi, meni vikaan,
haihtui niinkuin savu multa,
kadotettu haaveen kulta,
kuinka löytyykään se pikaan
suviyössä laulavassa!
Sävelin soi hiljaisuutes,
iltapilven paltehella
nukkuessa päivän taiston,
laulat lailla luonnon vaiston,
huokaat suulla ikuisella.
Suloinen on suruisuutes!
Armas oot kuin kuvitelma,
helmekäs kuin hetkein juoksu,
riemukas on suruhuntus,
ihanainen kuolontuntus,
lempeä kuin mullan helma,
sammaleen ja pursun tuoksu!