Tämän kirjan tekijä, Louis Pergaud, on kasvanut keskellä luontoa, jota
hän pienestä pitäen on oppinut rakastamaan. Hän syntyi tammikuun 22
päivänä 1882 kaakkois-Ranskassa lähellä Besanfonin kaupunkia, joka
sijaitsee Juravuorten rinteellä. Jo poikasesta hän, kuten isänsä ja
isoisänsä, on ollut kätevä pyssyn käyttäjä. Risteillessään metsissä
ja kedoilla pyssyinänsä oppi hän tuntemaan eläinten elämää. Mutta
mikäli hän näihin metsän asukkaisiin tutustui, sikäli oppi hän niitä
rakastamaan, eikä sitten enää tahtonut murha-asetta niitä vastaan
tähdätä. Vähitellen syntyi hänessä halu sanoa sana niiden puolesta,
jotka itse ovat kykenemättömiä ihmiselle tajuttavin keinoin ilmaisemaan
tarpeensa ja taivaaseen huutavan hätänsä. Näin syntyi m.m. se teos,
joka nyt suomenkielisessäkin asussa pyrkii vetoomaan ihmisen jaloimpiin
tunteisiin.
Elättääkseen henkensä rupesi Louis Pergaud opettajaksi. Iltahetkensä
käytti hän vanhojen ranskalaisten mestariteosten lukemiseen, ammentaen
niistä kirjallista inspiratsionia. Hän sepitti myös runoja, joita hän
aluksi lähetti maaseudulla ilmestyviin kirjallisiin aikakauslehtiin;
sittemmin julkaisi hän ne kahtena kokoelmana, jotka ranskalainen yleisö
suopeasti otti vastaan.
Kerran jätti hän kotonsa, metsänsä ja kyläkoulunsa ja lähti Pariisiin.
Siellä hän sai kokea, kuten moni muu vähävarainen, paljon vaikeuksia,
kunnes sai vaatimattoman toimen, jolla kykeni henkeänsä elättämään.
Pariisissa tutustui hän toisiin nuoriin kirjailijoihin, joiden kanssa
yhdessä toimitti virkeää aikakauslehteä.
Mutta Louis Pergaud ei viihtynyt Pariisissa; hän olisi tahtonut
viettää ainakin joitakin kuukausia vuodesta syntymäseudullaan, missä
tunsi kirjallisen inspiratsioninsa lähteiden löytyvän. Mutta kun hän
toimeltaan ei voinut saada pitempiaikaista lomaa, pyrki hän jälleen
opetusalalle ja sai paikan Pariisin lähellä. Samalla seudulla on
eläinlääkäriopisto ja sairaala eläimiä varten. Eläinraukat, joita hän
täällä näki, saivat hänen entistä enemmän kaipaamaan kotiseutunsa
voimakkaita, villejä metsänasukkaita. Uudessa toimessaan oli hänellä
lomaa kaksi kuukautta, jonka ajan hän käytti tutkien eläinten elämää
kedoilla ja metsissä. Ja lukukauden aikana kävi hän joka päivä,
päätettyään työnsä koulussa, missä hän 65 oppilaalle opetti luku- ja
kirjotustaitoa, Pariisissa, missä kirjoitteli eläinkuvauksiansa, joista
osa muodostaa teoksen De Goupil à Margot.
Tällaisissa oloissa on siis syntynyt se kirja, joka nyt
suomalaisellekin yleisölle tarjotaan. Kaikkiaan on tämä nuori
kirjailija julaissut neljä eläinkuvauksia sisältävää teosta, m.m.
romaanin jahtikoirasta ja kissan elämäkerran.
Louis Pergaud'n eläinkuvaukset ovat kotimaassaan saavuttaneet suosiota
sekä suuren yleisön että korkeimpain kirjallisten piirien puolelta.
Edellistä suosiota todistaa nyt suomennetun teoksen laaja leveneminen
— sitä on kotimaassaan ilmestynyt yhdeksän painosta — jälkimmäistä
Goncourt-akatemian palkinto, mikä on tunnustus teoksen taiteellisesta
kypsyydestä.
Saakoon tämä kirja suomalaisellekin lukijalle puhua sydämen kieltä,
saakoon se hänenkin nähtäväkseen avata maailman, joka iloineen
ja kärsimyksineen on kyllin mieltäkiinnittävä luomisen herrankin
katseltavaksi ja joka on lähellä meitä jokaista, vaikka ihmissilmämme
ovat liiaksi itsekkyyden sokaisemat sitä näkemään.
Suomentaja.