Sydän mykkä... Järki vaikenee...
Mit' elänyt oon — kaikki on kuin usvaa...
Ja sulo, minkä mulle annoit, on kuin valhe,
— En ymmärtää nyt taida enää mitään...
Ah armas! miks mua lemmitkään?
Miks mulle hyvä olet ollut ensinkään?
Ja miksi meidät kaksi, kohtalo
Lie yhteen saattanut, kun näin nyt jo — ...?