Kun sydän tuiki täysi on,
ken silloin osaa laulaa?
Mun riemuni nyt rinnastuu
vain rakkauteni paulaan —
"Tyttö! niin sua lemmin
etten voi kertoakkaan..."
Ja onni paisuu mun rinnassani
kuin metsälampi kevätjäiden rauvetessa...
Niin ihmeellinen viihtymys mun sydämeeni tunkee
kuin pyhyyden urkuja kuunnellessa...
Ei satu enää ole satu,
ei haave enää hullu haave:
On mullakin nyt korvessa latu,
jot' en harhaile kuin aave.
Ma kirkkain otsin katson silmiin
todellisuutta
— tulevaisuutta!
Ja elämä mulle nyt on
— aivankuin uutta...