(kun se suuri juhla aina uudelleen lähestyy)
1.
Oi jos vielä lapsen lailla
joulun viettää saisi!
Oi jos synnyinmajan mailla
aatto armahtaisi!...
Joulupuussa juhlapukki
kultasarvin kiikkuis,
Juhlan tonttu: Joulu-ukki
lahjoinensa liikkuis...
Maistuis maamon herkkupalat...
miel' ei mitään vailla —
Beetlehem ja lipeekalat
liukuis yhtälailla...
Rinkeleitä, enkeleitä
kaikkialla oisi...
Taatto vanhan isämeitä
soreimpana soisi...
Vaan on vierryt vieno valta,
mennyt armas aika:
Laps on noussut lattialta —
loppunut on taika.
Poiss' on usko unelmiin ja
sadun tähden saattoon.
Turvautua en enää saa ma
joulujuhlan aattoon. — —
Läpi kuusen kultarihman
mailina mulle vilkkuu,
Sieltä näen nyt vihan vihman,
jossa ilot ilkkuu!
Näen ma elon erhetykset,
kristikunnan petteet;
Kuulen kurjain nyyhkytykset,
hengen herjat hetteet —
Kaikkialla kärsimystä,
kaikkialla hätää!
valheellista viihtymystä,
vilppiä ja mätää!
Itse joulun aate armain
pirstaleina paistaa,
Ydin ylhä — kauhein, karmain
nyt on mulle maistaa...
2.
En sure minä kuitenkaan, en kuitenkaan
että lapsuuden joulu näin sielusta haipunut on.
Sitä suren minä vaan, sitä vaan
kun ymmärrän nyt, miten onkaan se aatteeton
Mut surussani mun on mukana tuhannet muut.
Koko yhteiskuntaa se sydämen juuritun viiltää.
Sitä aivankuin kuiskivat pensaat ja puut —
nuo kaikki, joill' ei ole onnea juhlassa kiiltää...
3.
Minä tahtoisin rukoilla rukouksen
tänä vuoden pimeinnä yönä:
niin hehkuvahenkisen, puhtoisen,
niin kaihoisen ja niin tuskaisen
se että myös täyttyis työnä...!
Sopusoinnun voimia huutaisin mä
polon ihmisen paimentajaksi,
sekä Sydäntä että Järkeä,
kiputunnon tulista kärkeä
oman onnemme ohjaajaksi!
Minä seimen prinssihin vetoais en
korulausekin tummin turhaan,
Minä vetoisin omaan orpouteen,
iki ihmisen pyhään itseyteen,
joka itkevi onnensa murhaa.
4.
Jos elon myrskyssä
ma hukkasinkin kyvyn
nauraa ja nauttia,
kun saapuu joulu _
en sitä kieltää voi ma muuta..
Ma iloitsen,
kun lapsosen
näen vilpittömin mielin,
riemukielin
kuppelehtimassa kuusen alla...
Sen sentään varon etten hälle ma
käy syöttämähän kristin uskoa
torttuin ja livekalain kanssa
tai etten lahjojansa
enkeleiden kerro kantamiksi
Näin teen mä siksi
että ne
oon itse työlläni ma hankkinunna
silloin kun rikkaat rintahani töykki,
mut — enkeleit' en missään huomannunna!
5.
Lapsi kulta, lintunen,
Ystäväni parhain,
Nauti sinä, naura vaan
jouluinesi varhain!
Sydämeni pohjasta
nautintos suon sullen.
Riemuitse, ah, riemuitse
Aaton armaan tullen!
Kyllä vielä mailma viekas sulta
riemus ruusuisimman ryöstää koittaa.
Sinullenkin, pieni piltti kulta,
hornan kellot kehnot korvaan soittaa.
Oi jos rintaas saisin isketyksi tulta,
jolla mailman murheet voisit voittaa?
Nauti sinä, naura vaan,
Muusta ethän tiedä.
Sydän sull' on paikallaan,
ei se pilkkaa siedä.
Nauti vieno, viaton.
Joulun jumal — tahraton!
(1908.)
"LAUREATUS".
(Kun minut haastettiin oikeuteen "Jumalan pilkasta").
Taistele loppuun saakka!
Taistele sieluni, kestä!
Raskaus on kantaa taakka,
Maailman pettämys, pilkka.
Taistele, vaikka se painaa!
Ihminen, vapautes orja,
Taistele yksin ja aina,
Onnessa orpo,
Pian olet kenties vainaa —
Sitten et jaksa...
Ihminen myrskyssä muista:
Ei meri iäti möyry!
Hetkien heikkous suista:
Aallot ei alati pauhaa!
Tuuli ei henkeäs raasta:
Raivokin etsivi rauhaa.
Kerran on tyyntyvä ilma,
Saapuvi lauha...
Helppo on soutaa.
Katkera mielesi malta!
Herjasta herkee!
Vihasi armahan alta
Kunnian kukkaset itää.
Kaunis ei koskaan haihdu,
Mikä on pyhää, se pitää,
Nousevi mullasta valheen,
Kohtalo surmaa ei sitä —
Vaikka _sun_ surmais.
Iskenet liiaksi lujaa,
Hurjana huoltesi vuoksi?
Rientelet riuhuen kujaa,
Uhmaten korpien yötä? —
Iske! Kulje kuin tahdot:
Kunhan et tuskastu työtä!
Aatteesi puolesta seiso
Vasten tai myötä —
Uskoen voittoon...