Täällä tahtoisin asua,
täällä pohjoisen perillä,
muodin pahnoja paossa,
riidan riehuista erillä!
Siellä mailmalla masennun,
turhiin tuulihin tuhoun,
pääni-parkani piloan,
aivoni ani repelen.
Siellä sieluni sirotan,
työllä hullulla humallan,
jotten konsana kohoa
oman luontoni oville.
Siellä jouda en jalosti
oman syömeni syvihin,
kuulen kultaisen kuminan
omantuntoni tuvilta,
matka miestä maanittavi,
mies kuulee — ei kumarra.
Täällä korvessa, kodossa,
aate elpyvi eloisa,
oma itseys itävi,
henki herääpi Jumalan
mieron taistoja toruen,
turhuuksia tunnustellen.
Olla täällä mun oloni,
olla ainehet elämän,
toki mies minust' tulisi,
elon soittaja sopuisa?
Täällä etsien eläisin,
en mie liikoja hakisi,
oisin kukka korpimaalla,
oisin otsonen salolla,
sinis aikani eläisin,
kunis kuolema perisi!