Nyt kesän viime kukka
Kukoistaa yksin vaan;
Siskoistaan ruusu rukka
Jäi myrskyn maailmaan.
Ei kukkaa ruusun laista
Syyslaaksoss' ollenkaan,
Mi voisi kaunokaista
Kuvastaa ruskoaan.
En suojatta ma sallis
Sun, kukka, kuihtuvan,
Vaan siskojes luo, kallis,
Sun soisin nukkuvan.
Ma lehtes hiljaa heitän
Haudalle siskojen,
Ja sunkin sinne peitän
Vienoisten vierehen.
Niin itse seuraan sitten,
Kuin mennyt multakin
On joukko ystävitten,
Se mulle rakkahin.
Kuin kuolon kello soipi
Jo veikon viimeisen,
Ken jäädä yksin voipi,
Maailman murheesen!
_Moore. -- Tuokko_.