Kuin Lapinmaa on niin kaukana pohjan puolella, on sen korkeimmilla
tuntureilla alinomainen talvi. Kevät, suven alku, alkaa tavallisesti
vanhasta Urbanuksen päivästä eli 6:sta päivästä Kesäkuuta ja ylettyy
vanhaan Juhannukseen asti eli 6:een päivään Heinäkuuta, Tämä aika
vastaa Suomessa Toukokuuta. Sinä kuukautena sulavat jäät järvistä, lumi
alhaisista maista, ruohot rupeavat kasvamaan ja lehdet puissa
viheriöitsemään. Ehkä aurinko tähän aikaan paistaa yöt ja päivät
laskeumatta, on ilma kuitenkin öillä niin talvenmoinen, että vetää veden
melkein aina jäänhileesen aamupuolella yötä. Erilainen on kuitenkin tämä
aika eri vuosina. Vuosina 1810, 1820 ja 1850 alkoi suven tulo varhain
Toukokuussa; mutta kevät eli 6:sta päivästä Kesäkuuta 6:een päivään
Heinäkuuta oli kylmä ja yhtä luminen kuin talven aikakin. Vuonna 1856
oli kevät aivan kylmä ja talvikin kesti Urbanukseen asti vanhan luvun
jälkeen. Juhannuksen etuviikolla ajettiin vielä pulkalla, mutta oli
kuitenkin jo niin lämmin, että syvemmätkin järvet, jotka kauemmin jäässä
pysyvät, sulivat. Tenonjoki aukenee aina Toukokuun 10:n päivän ja
Kesäkuun 1:sen päivän välillä. Tänä vuonna alkoivat jäät Tenossa liikkua
31:nä päivänä Toukokuuta suurella tulvalla, ja sitä kesti 4 tahi 5
päivää, ennenkuin joki kerkesi jäistä puhdistua. Heinäkuu ja Elokuu
ainoastaan ovat suviaikaa. Tällä ajalla kasvavat ja tuleentuvat maan
kasvut. Kylminä suvina tapahtuu, että harvat kasvut kerkeävät kypsyä.
Jos suvi on lämmin, niin on se aivan ihana ja suloinen. Erinomattain on
suven aika niin kauan ihanaa kuin aurinko laskeumatta paistaa. Vanhasta
Perttulista alkaa syksy, joka tavallisesti ulottuu kuukauden ajan. Sillä
ajalla on luonto jo kadottanut kauneutensa; kaikki kasvut ovat
lakastuneet, ja odotetaan ainoastaan talven tuloa. Niinkuin syksyt ovat
sateisia Suomessa, niin ovat ne myös Lapissa; mutta ilmat ovat
tuntureilla jo niin kylmiä, että siellä aina pyryää lunta, kuin
alhaisissa maissa vettä sataa. Useana vuonna tulee talvi jo Mikkelistä;
mutta toisina sen tulo viipyy aina Marraskuuhun asti. Niinä vuosina,
kuin näin tapahtuu, tulevat järvien ja jokien jäät heikkoja ja niin
muodoin vaarallisia kulkea. Ikäväksi tulee myös silloin poroin hoito.
Päivät lyhenevät ja pimeydessä on paimenen työläs ja vaivaloinen
juoksennella porolauman perässä, joka tuulisina aikoina on erinomattain
virkku karkaamaan yhdestä paikasta toiseen. Se useasti sulava ja
jällensä jäätyvä lumi tulee monasti paksuksi jääkuoreksi jäkälämaalle,
niin että ruuankin puute pakoittaa poron kulkemaan. Ehkä Toukokuu,
poroin poikimisen aika, on vaivaloinen poroin hoitajille, niin on
pitkällinen talventulo vielä vaikeampi. Talven aika, jonka saa lukea
Mikkelistä Kesäkuun alkuun asti, on aivan epätasainen. Alinomainen
tuisku ja ankara pakkainen ovat talven omaisuuksia. Aivan harvoin on
suojainen ilma. Kuin tunturit menevät pohjaisesta etelää kohden, niin
harvoin alhaisissa maissa muita kuin pohja- ja etelätuulia tunnetaan,
ehkä tuntureilla myös muitakin tuulia kärsitään. Pohjatuuli on talven
aikana aina lämpöisempi kuin etelätuuli; suven aikana on se
perin-vastoin. Ilma on aivan puhdasta; sentähden ottaa pakkainen,
yhdessä sen alinomaa liikkuvan tuulenviiman kanssa, tuntuvaisemmasti
ihoon kuin muissa maamme osissa. Kovaa pakkaista ei erällä kestä enempää
kuin kolme päivää. Jos se kestää enemmän aikaa, on suoja odotettava.
Alku Tammikuuta ja koko Helmikuu ovat kylmimpiä aikoja vuodessa. Pyry ei
hankittele tullessansa, vaan syntyy yht'äkkiä ja taukoaa myös yht'äkkiä.
Ei missään talvisena aikana ole ilma niin muutteleva kuin Lapissa; sillä
yhtenä päivänä on monenmoinen ilma, jonka pohjaisesta tuleva lämmin ja
etelästä tuleva kylmä kaiketi vaikuttaa.
(Oulun Wiikko-Sanomista v. 1856.)