Häkiss' istuvi vankina lintunen,
Lyö siipiä ristikon rautoihin:
Jo lehdossa laulavat kumppanit sen,
Ulos kutsuen äänin riemuisin.
"Niin ahdas, ahdas on häkkini, oi,
Miks täällä mun kaihota täytyvi vaan?
Vapauttahan varten Luoja mun loi
Ja Suomeni metsihin laulelemaan."
Tule, lintuni, ruokaa multa sä saat!
Mut poijes se kääntävi pienoisen pään.
Taas laulaos laulusi soinnukkaat!
Mut eipä nyt kuulu sen riemuva ään'.
-- Mikä vaivaa lintua, armastain?
Ulos katsele päivän paisteesen! --
"Oi, sinnehän onkin mieleni vain,
Vapauttani, raukka, mä kaipailen."
-- Niin lähteös, lintuni, lentohon,
Pois tuonne toivosi maailmaan!
Nyt tiedän: vapaaks luotu mi on,
Ei vankina viihdy se milloinkaan. --
On ulkona kukkien peitossa maa,
Kevät-aurinko loistavi lämpöinen;
Ja lintu se riemuiten lentohon saa,
Avaruuksiin, ilmahan kirkkaasen.